maanantai 6. maaliskuuta 2017

Sekavaa jorinaa

Istuin tänään kirjaston "hiljaisessa huoneessa" tekemässä esitelmää. Pienehköön tilaan johtaa kaksi ovea, jotka käyvät jatkuvasti. Niitä on vaikea sulkea äänettömästi.

Lukusalissa ihmiset joivat vesipulloistaan kuin olisivat jonkinlaisessa kroonisessa nestevajauksessa. Vesipullon avaaminen ja veden kulauttelu häiritsivät minua. Voisiko vettä juoda kerralla vähän enemmän, ettei tarvitsisi sitä ihan jatkuvasti litkiä? Teki mieleni nousta pystyyn ja sanoa, ettei kuivumisen vaara vaani vaikka viettäisi tunninkin kuivin suin tuoliin liimautuneena. Tenttiin lukeminen ei ole kaksinen urheilusuoritus.

Luin artikkeleita liittyen esitelmään, jonka pidän huhtikuussa ihan omalle porukalle. Kuulijakunta koostuu muutamasta työkaverista.

Aloitin historiasta ja opin, että kuumetta hoidettiin 1600 luvulla suoneniskennällä ja emeeteillä (oksettavilla aineilla). Paljon on lääketiede edistynyt. Pääsen ihan pian 1900 luvulle. Aiheena on erään vanhan lääkkeen tietojen päivitys ei historia.

Katsoin vaatekaappini sisältöä ja huomasin siellä roikkuvat turhakkeet. Sininen trikoopaita, jonka selkäpuolella on aukko ikäänkuin puseron selusta olisi viilletty auki ja aukon kohdalle ommeltu pitsiä. Valkoinen paitapusero, joka pitää kuulemma löytyä jokaisen naisen vaatekaapista. Boheemi hippivillatakki, jonka olen ostanut Washingtonista ja joka on väärän värinen. Vaatteen yläosa on ruskeaa neuletta ja helma ohutta kangasta, johon on painettu puiden kuvia. Desiqualin villatakki, josta irtoilee lankoja. Pahasti nyppyyntynyt villatakki, jota varten ostin kampaa muistuttavan välineen, jolla nypyt irtoavat paitsi että eivät ne irtoa.

Vien kyseiset vaatteet huomenna kierrätyslaatikkoon (en nyppyvillatakkia tai toisaalta siihen voisi liittää nypynpoistajan). Saatanhan joskus tarvita valkoista paitapuseroa (en käytä paitapuseroita). Jos vaikka saan päähäni vielä opiskella merkonimiksi. 

Minulla oli kerran hippityylinen mekko josta pidin kovin. Pukeuduin suosikkimekkooni yhtenä erityisen epäonnistuneena iltana ja sen jälkeen vaate oli piloilla. Suhtaudun muutenkin vaatteisiin jotenkin tunteella. Joskus on erityisen selkeää miten pukeutua ja toisinaan on melkein mahdotonta päättää mitä laittaa ylleen.

Ei kommentteja: