Finnlaysonin alueella Tampereella järjestetään hienon taidenäyttelyn lisäksi (ilmaisia!) akustisia keikkoja. Keskiviikkona esiintyi sympaattinen Viitasen Piia, jonka nimen olin kyllä kuullut ja jonka musiikista minulla oli jonkinlainen käsitys. Hän kertoi tavallisesti keikkailevansa bändin kanssa, nyt mukana oli vain Piia ja kaksi akustista kitaraa.
Turvaetäisyydellä samalla penkillä istui Nico (Nico ceellä!), joka on käynyt sadalla Viitasen Piian keikalla. Olen Nicoon verrattuna vähäinen noviisi.
Encorena laulaja lauloi laulun, joka perustuu isoisän sodanaikaiseen kirjeeseen ja se sai kyyneleet silmiini. Viitasen Piian musiikista saa laulajasta (ja laulun tekijästä) herkän kuvan, mutta hän osoittautui myös huumorintajuiseksi.
Nukuin viime yönä ensimmäistä kertaa cpap-rensseleissä. Tai nukuin minkä nukuin. Aamulla naamassani näkyivät remmien ja maskin jäljet. Laitteen mukaan pidin rensseleitä seitsemän ja puoli tuntia ja erilaiset parametrit näyttivät, että kaikki meni erinomaisesti vaikka olihan se oikeasti aika tuskaista. Luultavammin jonkinlainen lumevaikutus cpap:sta tuli, sillä tunnen itseni oudon tarmokkaaksi tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti