Luin Anna-Leena Härkösen uusimman romaanin Rikospaikka ja kiinnitin huomiota kirjan kansilehden fonttikokoon. Härkösen nimi on kirjoitettu romaanin kanteen huomattavasti kookkaammin kirjaimin kuin kirjan nimi. Kirjailijasta tulee kuulemma brändi kolmannen romaanin jälkeen. Härkösen kirjat ovat merkkituotteita, joiden ostaja tietää mitä saa.
Kun olin lapsi, äitini luki paljon Simenonin dekkareita. Kirjastosta ei löytynyt yhtään Maigret-sarjan osaa, mutta varastosta löytyi.
Maigret epäröi ei ole erityisen jännittävä, nykydekkareiden juonet ovat monimutkaisempia. Ajankuvana dekkari on kuitenkin hauska. Kaikki polttavat tupakkaa ja Maigret tietysti piippua. Ylikomisario Maigret juo virka-aikana punaviiniä ja armanjakkia. Maigretin vaimo on tietysti kotirouva, joka kysyy tuleeko mies kotiin lounaalle ja mitä ruokaa hän haluaisi valmistettavan.
Olen hieman tokkurainen, sillä minulle tehtiin viime yönä yöpolygrafia ja nukuin erilaisten piuhojen kanssa. Aamulla revin teippejä naamastani. Molemmissa poskissani kulkevat vieläkin kaarevat rannut. Naapurin nuoripari riiteli illalla, enkä uskaltanut laittaa korvatulppia, sillä pelkäsin samalla irrottavani jonkun piuhoista.
2 kommenttia:
Siis uniapneakartoitus? Minulla voisi olla hyväksi (rauhoittaisi :)) verenpaineen yön yli mittaaminen.
En tykkää tästä kansityylistä, jossa kirjailijan nimi on isolla ja kirjan nimi jossain piilossa pienellä. Toinen vielä enemmän kannen pilaava tyyli on se, että siihen präntätään jonkun julkkiksen ylimitoitettu kehu.
Uniapnea todettiin, vaikka mielikuva uniapneasta on erilainen. Potilaita on pidetty ylipainoisina miehinä, mutta ei pidä paikkaansa.
Ne kehut huvittavat. Amerikkalaisia romaaneja suosittelee usein Stephen King.
Lähetä kommentti