Kuulun sukupolveen, joka on tottunut sinutteluun. Nyt minua teititellään. Teitittelyä kohdatessani katson vaistomaisesti ympärilleni, että onko tässä vieressäni kenties joku toinenkin. Näkymätön ystävä.
Entä rouvittelu. Eräs Facebook-ystäväni kertoi lääkärin rouvitelleen häntä, jolloin nainen sanoi, ettei ole rouva, eikä ole ollut koskaan naimisissa. Kun lääkäri pyysi häntä uudestaan vastaanottohuoneeseen rouvaksi nimitellen, kaveri sanoi, ettei ole ehtinyt tässä lyhyessä tuokiossa vielä avioitua.
Moni sanoo, että rouvasta tulee mieleen oma äiti. Minulla on eri sukunimi kuin äidilläni, eikä sellaista sekaannuksen vaaraa ole. Olen joskus ollut useamman vuoden ajan rouva, mutta en silloinkaan tavoittanut rouvana olemisen ajatusta.
Jotkut miehet kutsuvat vaimoaan äidiksi. Nuorena lääkärinä ihmettelin kuusikymppisiä miehiä, jotka tulivat vastaanotolle kun äiti käski. Sittemmin ymmärsin mistä oli kyse.
Entä tytöttely tai neidittely? Onko miehille vastaavia nimityksiä. Ehkä pahinta on kun aikuista miestä kutsutaan pojaksi.
Rouvaksi ei ihan hetkessä päästäkään, ainakin jos uskoo Satuhäät-ohjelmaan. Häitä valmistellaankin vuositolkulla. Miksi häät ovat niin tylsiä? Kaikki samanlaisia kilpailuineen, hääkimpun heittoineen ja varpaille astumisineen. 80-vuotispäivätkin ovat hauskempia.
8 kommenttia:
Nykyhäistä puheenollen, teeveen oliko nyt joku "Unelmahäät" tai vastaava sarja, eräässä jaksossa kyllä paljastui koko systeemin onttous. Häitä suunnitteli morsiamen lisäksi erinäinen liuta muita samanhenkisiä, jokaista yksityiskohtaa punottiin ees ja taas; loppusuoralla huomattiin ettei aiottu sulhasmies sopinut ollenkaan kokonaisuuteen, ei sopinut ilmeisesti serviettien väreihin !!
Gynekologisella osastolla rouviteltiin vielä 2000-luvun alussa; kysyttiin esim. että "Ottaako Sen-ja-sen rouva maitoa ruoan kanssa?" tai "Tarvitseeko Sen-ja-sen rouva kipulääkettä?" -Koin sen erittäin vaikeasti sulatettavaksi puhutteluksi, jossa minut määriteltiin paitsi rouvaksi, myös jonkun omaisuudeksi käytetyn genetiivin takia. Pelkkä nimi olisi riittänyt. Etunimi-sukunimi.
Minä sain ihmeekseni kerran Englannista onnittelukortin, joka oli osoitettu Mrs Unto Mentulalle. Hah, muodolliset britit! Tämä ei siis ollut virhe, lähettäjä tunsi sekä Unton että minut.
USA:ssa on ollut kauan käytössä Ms, se on minusta hyvä, tasavertainen miesten Mr:lle.
Jos miestä kutsutaan pojaksi, niin sinä on vähän semmoinen siirtomaahenki "Boy, tarjoilepa tee tuonne puutarhaan."
Tytöttelystä puhutaan, mutta itselleni miehet ovat aina käyttäneet tyttö-nimitystä ihailun osoituksena, ja naisten keskenhän tyttö-nimitystä käytetään yhteishengen osoituksena, "me tytöt".
Jostain Käytöksen kultainen kirja tms. julkaisusta muistan lukeneeni, että kaikkia yli 40-vuotiaan näköisiä rouvitellaan, eikä sen enempää tarvitse piitata siitä, onko oikeasti rouva vai ei. Vähän tuntuu vanhanaikaiselta. Sinuttelu on tätä päivää. Mutta kyllä itsekin selvästi vanhempaa nais- ja mieshenkilöä teitittelen ja tarvittaessa rouvittelen, en kylläkään herroittele. Hankalaa se on. Jotain 100-vuotiasta tuntuisi aika oudolta sinutella. Tytöttely taas on minun mielestäni halventavaa ihan kaikissa muodoissaan, kun puhutaan täysi-ikäisistä naishenkilöistä. Jotkut 15-vuotiaat voivat vielä olla tyttöjä, mutta siitä ylöspäin ei enää. Kaikista ärsyttävintä on, jos samanikäiset naispuoliset työkaverit tytöttelee joko kuuluen itse joukkoon tai sitten ei.
Juolahti mieleeni, miksi se rouvapuhuttelu tuntuu niin oudolta meistä. Johtuisiko se sanan vanhasta säätyyn liittyvästä käytöstä. Eihän piikoja rouviteltu. Ulkomailla senora ja madam tuntuvat ihan neutraaleilta, samoin miehistä käytettävät sir ym. kun taas herra tuo mieleen ylempiarvoisen.
Minä olen tosiaan kokenut tyttö-sanan käytön raikkaaksi niissä tilanteissa, joissa olen sitä kohdannut. "Tyttöjen kesken" ollaan irti kaikesta naiseuteen liittyvästä vain ihmisiä kuten ennen puberteettia.
Meidän talossa eräs minua yli kymmenen vuotta vanhempi liikuntarajoitteinen nainen istuu usein keinussa, kun minä lähden siitä vierestä pyörällä liikkeelle. Hän saattaa kysyä, minnes tyttö nyt polkaisee korostaen siinä sitä, että minä olen vielä vetreä (olenhan 71-vuotiaana talomme nuorimpia). Samalla tavalla ole kokenut joidenkin vanhojen pappojen käyttävän tyttö-sanaa, korostamaan, että pitävät minua nuorekkaana eikä siihen liity mitään vähättelyä eikä varsinkaan mitään seksuaalista vihjausta, vain ystävällisyyttä.
Tiedän sen työpaikkojen ja kokoustilanteiden "keitäs tyttö kahvit" -ilmiön, mutta kyllä tyttö-sanan käytössä on paljon muitakin vivahteita.
Pieni lapsenlapsi käyttää sanoja nainen ja mies, hänelle ei ole koskaan opetettu sanoja täti ja setä. Päiväkodissa on aikuisia, ei tätejä.
Tuo rouvittelu tai puolison äidiksi nimittely kierretään meillä päin kutsumalla vaimoa emännäksi. Lapsetkin sen osaavat. Aikanaan lähdin synnyttämään kuopusta kesken joulunvieton. Joulunpyhien jälkeen mies meni 6-vuotiaan esikoisen kanssa kauppaan. Tuttu kauppias oli kysynyt pojalta, kävikö teillä pukki, johon poika oli vastannut: ”Kävi, ja emäntä joutui sairaalaan!”
Ihanaa kun täällä keskustellaan! Hauskoja huomioita puhuttelusta.
Tuo vaimon kutsuminen äidiksi on kyllä melkein pahinta. Tai mammaksi.
"Meidän mamma" 😬
Kaikissa sanomisissa ja nimittelyissä myös asiayhteys sekä eleet, ilmeet ja äänenpainot vaikuttavat mitä halutaan viestiä.
No entäs sitten pikkurouva? Onko se rouvan esiaste?
Lähetä kommentti