Muoti kiertää omaa kehäänsä. Muistelen, että 80-luvulla puin päälleni reisien selluliitin peittävät mustat trikoot, joita kutsuttiin luultavammin pyöräilyhousuiksi. Trikoiden kanssa käytettiin ylisuurta t-paitaa, joka peitti takapuolen. Nyt samanlaisia trikoita käytetään lyhyen paidan tai mekon kanssa. Olen tietysti hankkinut kyseiset housut, mutta en ole pyöräillyt niihin pukeutuneena.
Isäni tapasi sanoa, että Suomessa on vuosittain yksitoista hellepäivää (lämpötila yli 25 astetta). Se ei pidä paikkaansa. Hellepäiviä ei jaksa enää edes laskea. Kuulun niihin, jotka odottavat innolla syksyä. Tutustuin jo työväenopiston tarjontaan.
Moni tuntee suurta rakkautta kesämökkiin tai lapsuuden kotitaloon. Kirjoituskurssilla pyydettiin listaamaan kaikki asuinpaikat ja niihin liittyvät merkittävät tapahtumat. Olen jo ennen kymmentä elinvuottani muuttanut niin monta kertaa, että siitä saisi kirjasarjan.
Vanhemmillani on menossa viides kesämökki. En tunne erityistä kiintymystä paikkaan, jossa vietän korkeintaan neljä päivää vuodessa. Kuljen ja ihmettelen marjapensaiden siirtymistä paikasta toiseen, uutta lasitettua terassia, kasvihuonetta ja lipputangossa liehuvaa vieraan maakunnan viiriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti