Kävin Sara Hildenillä katsomassa ranskalaisen Jean-Michel Othonielin näyttelyn Under an Endless Light.
Paljon kookkaita helminauhoja. Yhdet helmet roikkuvat jopa museon pihapuussa. Mietin, ovatko jotenkin kiinni oksassa. Pystyisikö tuonne kiipeämään ja pudottamaan kalliit helmet maahan. Onko valvontakameroita? Minua ei kannata epäillä jos niin käy, sillä olen surkea kiipeämisessä ja nilkkakin on vielä kipeä.
Sara Hilden taidemuseon aulaa varten tehtyyn taideteokseen on kasattu vihreitä ja hopean värisiä valaistuja lasitiiliä.
Näyttelyssä on esillä suuria maalauksia, joissa on kuvattu tyyliteltyjä lähes abstrakteja kukkia sekä vulkaanisesta lasista ja kastanjapuusta muovattuja veistoksia, jotka näyttävät melkein ihmisten rintakuvilta, mutta eivät kuitenkaan ihan.
Yhdessä huoneessa on ruostumattomasta teräksestä valmistettuja helminauhoja, jotka muodostavat solmuja. Niiden kyljistä voi nähdä oman kuvansa monistettuna. Kuitenkin niin pienikokoisena, etteivät virheet näy.
"Othonielin installaatiot ja veistokset eivät ainoastaan heijasta
ympäristön loistoa vaan myös valaisevat sen maagista olemusta. Niitä
luonnehtii mahtavuus, ja ne käyvät vuoropuhelua sekä historian että
innovaation kanssa." (Näyttelyn esittelystä)
Sara Hilden taidemuseo osti taiteilijan Muranon lasista valmistetun helminauhamaisen työn kokoelmiinsa jo 2010 (ostovuodesta en ole varma, teos on valmistunut 2010).
Jos en tietäisi, että Othoniel on arvostettu taiteilija ja ritariksi lyöty mies, epäröisin saako näistä pitää. Ovatko työt liian kimaltavia ja koristeellisia. Liian kauniita.
Uskalsin tykätä näyttelystä, sillä onhan töillä asiantuntijoiden hyväksyntä. Nautin taideteosten kauneudesta ja jälkeenpäin Cafe Saran korvapuusteista ja kahvista.
Tampereella on nyt esillä kiinnostavaa taidetta. Pitäisi nähdä myös Finlayson Art Area -näyttelykokonaisuus ja Tampereen taidemuseossakin kuuluisi poiketa. Purettavasta toimistotalosta tehdään kesän ajaksi elämyksellinen taidekeskus. Siitäkin pitäisi olla jotain mieltä.
Minullakin on mielipiteitä, usein aika epävarmoja ja tiuhaan vaihtuvia. Othonielin näyttelyä suosittelen (Hesarikin suositteli).
3 kommenttia:
Ei kai tasavaltalaisessa Ranskassa sentään ketään ritareiksi lyödä, vaikka kunniamerkkejä myönnetäänkin?
Mm. Aki Kaurismäki, Helena Petäistö, Susanna Mälkki ja Pekka Haavisto ovat saaneet Ranskan Kunnialegioonan ritarimerkin, Tarja Halonen peräti suurristin. Hohdokkaimmalta kaikista Halosen saamista prenikoista kuulostaa minusta silti tanskalaisen Elefanttiritarikunnan merkki.
"Nykyisin Jean-Michel Othoniel on Ranskan tunnetuimpia nykytaiteilijoita, presidentti Macronin viime vuonna ritariksi lyömä kuvataitelija, jonka teoksia halutaan esille maailman metropoleihin." Näin sanoo Niina Lehtinen Aamulehdessä (sama artikkeli on julkaistu Hesarissa). Voit valittaa kyseisiin tiedotusvälineisiin.
Sanomalehtiinkään ei voi luottaa.
Lähetä kommentti