Suositan jättämään seuraavan tekstin lukematta, sillä se sisältää juonipaljastuksia ja siinä puhutaan kuolemasta.
Sissi Kuntsin (kirjoittaja käyttää salanimeä) omaan elämään perustuvassa pienoisromaanissa Klo 17.23 vaikeasti sairas aviomies pyytää lääkärivaimoaan auttamaan itsemurhassa. Mies käyttää toteutukseen terävää veistä. Luetutin kirjan kollegallani, joka kävi kylässä. Mietimme yhdessä miksi moinen tekotapa valittiin. Olisihan vähemmän väkivaltaisia ja sotkuisia keinojakin olemassa. Ehkä niitä käytettiinkin, mutta ei haluttu yhdenkään lukijan muuttavan kuolema-ajatuksiaan konkreettisiksi itsetuhoisiksi teoiksi. Sissi Kuntsin vimmaista ja surullista kirjaa rakkaudesta voi suositella.
Almodovarin elokuvassa Room Next Door parantumatonta syöpää sairastava nainen pyytää ystäväänsä olemaan läsnä kun hän ottaa hengen itseltään. Riittää kun ystävä on viereisessä huoneessa. Nainen tilaa netistä "eutanasiapillerin". En usko, että millään yksittäisellä pillerillä saisi hengen itseltään, enkä luottaisi netistä tilattuihin lääkkeisiin edes tässä tapauksessa.
Minusta elokuva ei ollut Almodovarin parhaimpien töiden veroinen, vaikka Tilda Swinton ja Julianne Moore ovatkin hyviä näyttelijöitä. Ohjaajan kannattaisi jatkaa työtään Espanjassa.
Kuuntelin Areenasta kun Marko Gustafsson (Oivallus, joka muutti elämän) haastatteli näyttelijä Eeva Soiviota, joka puolitoista vuotta sitten elvytettiin kammiovärinästä näyttämöllä. Kun hän tuli tajuihinsa, häntä tietysti hävetti. Näytelmäkin meni piloille. Hänellä on nyt sydänlääkitys ja rytmihäiriötahdistin.
Ohjelmassa sanottiin, että Soivio on kuollut jo kerran. Nykymääritelmän mukaan se ei pidä paikkaansa, sillä ihminen on kuollut vasta kun hänen aivotoimintansa on pysyvästi loppunut. Kuolla voi vain kerran.
Soivion elämässä on tapahtunut toinenkin tragedia, hänen veljensä katosi laivaristeilyllä, eikä häntä koskaan löydetty. Salama voi iskeä kahdesti samaan paikkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti