Kävimme Mäntässä Serlachius-taidemuseossa katsomassa Eija-Liisa Ahtilan videoteoksen "Heijastus metsästä". Kyseessä on kahdeksankanavainen installaatio, jonka pääosassa on metsä. Teos heijastetaan laajalle seinäalueelle ja katsoin sen sohvalla istuen. Teos kesti 50 minuuttia ja jaksoin katsoa videoteoksen alusta loppuun. Yleensä luovutan kesken. Olihan se vaikuttava.
Mietin, kauanko tuollaisen teoksen tekeminen kestää ja miten taiteilija sommittelee kuvat. Videon tekemiseen tarvitaan ohjaajan ja käsikirjoittajan lisäksi tuottaja, esiintyjät, kuvaajat, leikkaajat, lavastaja, äänisuunnittelija, puvustaja, värimäärittelijä ja kuvien jälkikäsittelijä.
Söimme lounasta ravintola Göstassa. Otimme ravintolan kasvisannoksen, jossa oli papuja ja munakoisoa. Oikein herkullista näiden einesaterioiden jälkeen.
Illalla kävimme Vinhan kirjakaupan saunassa, jossa oli lempeät löylyt.
Kyselin yhdeltä residenssiläiseltä Suomen taidemaalariliitosta. Liittoon haetaan ensin kokelasjäseneksi, jonka jälkeen voi hakea varsinaista jäsenyyttä. Kokelaisjäsenenä voi olla korkeintaan kymmenen vuotta, jos sinä aikana ei hae/pääse varsinaiseksi jäseneksi, jäsenyys päättyy. Kuulostaa joltain Bandidokselta.
Kuva: Sampo Linkoneva, Serlachius-museot
2 kommenttia:
Taidenäyttelyissä videoteoksia näkee paljon ja usein olen yllättynyt niiden laadusta, että ovat sittenkin hienoja. Etukäteen en useinkaan odota niiden katsomista, vaan ennen kaikkea maalaukset, veistoksetkin eli ei näytöiltä katsottavat kiinnostavat, varmaan juuri käsillä tekemisen takia. Taidevideoilla on kova työ erottautua massiivisesta kuvavirrasta, jota kaikkialla tulvii.
Tällä kertaa tuo video oli näyttelyn pääjuttu, joten se tuli katsottua. Olen kyllä nähnyt aiemminkin hienoja videoita. Hesarissa oli iso juttu Ahtilan taideteoksesta.
Lähetä kommentti