Mummodisko

Heräsin ajoissa herätyskellon soittoon. Palovaroittimien tarkastus siirtyi tähän päivään, joten minulla on mennyt kaksi aamua piloille asian takia. Olen lähdössä yhdeksäksi kahvakuulajumppaan, ja istun valmiina urheiluvermeissä hiukset suittuina odottamassa palovaroitinmiehiä. 

Mummoni kuoli minun iässäni. Näin sukulaisvierailulla hänen Ekg-nauhansa, rintakytkennöissä erottui pahannäköisiä  ST-laskuja. Tänä päivänä olisi tehty kiireellä koronaariangiografia ja pallolaajennustoimenpide. Hän olisi saanut lisävuosia elämäänsä. 

Luin mummon saamia kirjeitä, jotka olivat täynnä uskonnollisuutta, eipä niissä juuri muusta puhuttu kuin Jumalasta ja syntien anteeksi saamisesta. Vieraskirjassa häntä kiiteltiin vieraanvaraisuudesta.  Kaikki oli kirjoitettu nätillä kaunokirjoituksella.

Isäni asuu palvelutalossa, jossa järjestettiin eilen puolilta päivin mummodisko, jota veti näyttelijä Tuija Piepponen. Istuimme lounaalla, kun tyypit siirtelivät pöytiä pois tanssilattialta. Rastapäinen mies asetteli kaksi levysoitinta ja kaiuttimet paikoilleen.  Itse tapahtuma jäi harmillisesti näkemättä.  Muistan Piepposen Kuopion kaupunginteatterista, hän on kuulemma edelleen yhtä pirteä ja nauravainen.  Pirteät ihmiset ovat hieman epäilyttäviä.