Minun pitäisi puhua oman kouluni lakkiaisissa uusille ylioppilaille. Puheet, joita olen netistä lukenut, ovat olleet pitkiä ja tylsiä. Arvostan lakonista ilmaisua.
Olen jo vähän miettinyt, mistä puhuisin. Yrittänyt asettua tuoreiden ylioppilaiden asemaan. Tuskin he odottavat kuulevansa minulta mitään mielenkiintoista. He ovat valmiita illan juhliin ja odottavat malttamattomina omaa elämäänsä. He ovat kauniita, me ollaan kuin sadat kirjopesut läpikäyneet mökkivaatteet.
Nykyisillä nuorilla ei ole ollut helppoa. Oli se pandemiakin ja piti opiskella etänä. Siitäkin selvisivät. Meillä nousi riemu, kun joku opettaja oli joskus poissa. Olivat ihmeen terveitä.
Koulutuskaan ei nykyään takaa työpaikkaa, näin sanotaan. Meillä oli ehkä helpompaa. Uskon kuitenkin, että nuorilla on toivoa.
Meillä oli kylmä sota, Neuvostoliitto, otsonikato ja kasvihuoneilmiö, heillä on Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja ilmastokriisi. Vuonna 1975 maailmaa hallitsivat Gerald Ford (kuka edes muistaa häntä) ja Leonid Brezhnev, näillä on riesanaan Donald Trump ja Vladimir Putin.
Rock- musiikki oli meidän juttu, isä huusi, että pistä sitä ämyriä hiljemmälle. Nyt ne Rollarit sun muut ovat mummojen ja pappojen touhua. Meillä oli hiihto, suunnistus ja voimistelu, heillä on lumilautailu, Body Pump, Body Combat ja Body Attact. Me soitettiin lankapuheluita ja nyt on niin monta kommunikaatiomahdollisuutta, ettei niitä kaikkia viitsi edes mainita.
Luin juuri, että nykyinen nuori sukupolvi on raittiimpaa kuin edelliset. Varsinkin nuoret miehet juovat vähemmän humalahakuisesti. Tuskin järjestävät viina-arpajaisia kuten me.
Onko minulla edes oikeutta neuvoa, kun olemme maailman tähän jamaan saattaneet. Ainoat ohjeet, jotka osaan antaa ovat nämä: lue kirjoja ja vaali ystävyyssuhteita. Jälkimmäisessä en ole aina onnistunut.
Ehkä voisin siteerata puheessa Tove Janssonin Taikatalven Tuu-tikkia; "Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi."
Nyt löysin mitä Anton Tsehov kirjoitti vaimolleen siitä mitä elämä on! Se oli minusta tosi riemukasta ja ylioppilaille sopivaa.
Mitä neuvoja te antaisitte?
4 kommenttia:
Sullahan on tässä jo kaikenlaista kivaa materiaalia.
Positiivisuus ja kannustus ovat varmaan tässä puheessa tärkeitä - aattelen kun muistan, miten epävarma haahuilija olin itse tuossa elämänvaiheessa, ja nythän nuorten ahdistuksesta puhutaan paljon.
Hyviähän nuo ovat, ystävyys ja kirjat. Sitten pitäisi muistaa huumorintaju, joka auttaa vaikeuksissakin - ja nauttia elämästä, aina kun voi. Elämä on seikkailu, ja se kaikki on edessä nuorilla.
Positiivisuus pitää muistaa!
Niinhän se on, vaikka eihän se siltä aina tuntunut. Kyllä nyt on helpompaa.
Lähetä kommentti