Kuuntelin aamukävelyllä Areenasta Kulttuuriykköstä, jossa pohdittiin somejuttuja. Seuraavat jutut ovat ohjelman innoittamia.
Ihmiset nostavat somessa itseään kuolleilla julkkiksilla: RIP ja hattu päästä tämän edessä. Käy kilpailu siitä kuka ensimmäisenä julkaisee linkin unohtuneen taiteilijan kuolemasta ja omakohtaisen yhteyden menehtyneeseen. "Näin hänet jo 1980 Kuopiossa Työnkulmalla ja sain nimmarin. Soitin hänen levyään edellisenä päivänä. Tulin kerran samalla junalla, enkä uskaltanut sanoa hänelle mitään."
Entäs vihjailut: kohta minulle tapahtuu jotain hienoa, jota en voi vielä paljastaa. Loppuun "Tietäjät tietää".
"Hyvää ruokaa hyvässä seurassa" - jaaritus tuntuu olevan jo niin mennyttä kautta.
Toukokuun lopussa pitää julkaista oma ylioppilaskuva. Täytyy myöntää, että julkaisen tuolloin itseäni (ei muita) liikuttavan kuvan ylioppilasajan luokastani lakit tiukasti päässä ja katseet suunnattuna epävarmaan tulevaisuuteen tai omiin kenkiin. Penkkareista julkaisen kuvan silloin kun se on ajankohtaista ja vanhojen päivänä valokuvan, jossa lukioluokkani kävelee reippaasti kohti ravintola Tuulikannelta.
Isänpäivänä julkaisen isäni nuoruuden kuvan, äitienpäivänä en julkaise äitini kuvaa, sillä ei minulla ole siihen tarkoitukseen sopivaa valokuvaa.
Säästä ei saa valittaa somessa tai saa, mutta siitä moititaan. Jos sataa niin pitää iloita siitä, ettei vedestä ole pula. Helteestäkään ei saa ruikuttaa vaan on pakko nauttia.
Matkat ovat mainiota somemateriaalia, kunhan ne on tehty kävellen, uiden, pyöräillen, soutaen, junalla tai ratikalla. Välillä ihmettelen, miten joku on yhtäkkiä joutunut maapallon toiselle puolelle, sillä lentoja ei enää mainita.
On tapana päivitellä, että aitojen ihmissuhteiden sijaan nuoret ja vähän vanhemmatkin tapaavat vain keinotekoisessa maailmassa. Kaipa nettiystävyydetkin voivat olla aitoja. Ainakin ne ovat parempia kuin täydellinen yksinäisyys.
Jos joku aikoo pitää Face-tauon, hän ilmoittaa asiasta ajoissa ja kertoo mistä hänet tavoittaa (yhdellekään Face-kaverille ei tulisi mieleenkään tavoitella häntä). Jos Facesta poistutaan kokonaan, asiaa käsitellään laajemmin kuin työpaikan vaihtumista tai muita merkittäviä elämäntapahtumia.
Kuvan on ottanut joku valokuvausta harrastanut luokkakaveri.
1 kommentti:
Niin, some-etiketti on varmaan sosiaalipsykologeille ja historioitsijoille hedelmällinen tutkimuskohde, kun tarkoituksena on selvittää, mikä oli ajan henki. Kommunikoinnin palikat saattavat olla hyvinkin yksinkertaisia.
Olen joskus katsonut Youtubesta sarjaa "Tehdään biisi niin kuin..." Siinä muuan tyyppi, jonka nimen olen unohtanut, tekee biisin niin kuin Ultra Bra, Eppu Normaali, Tuomari Nurmio, Ismo Alanko tai joku muu. Ensin hän analysoi, mitkä piirteet tekevät biisistä kulloisenkin bändin kuuloisen, ja panee sitten tekeleeseen juuri niitä piirteitä. Lopputulokset ovat yllättävän hyviä: biisit kuulostavat siltä, mitä tavoiteltiin.
Joskus ajattelen, millaista olisi tehdä pastisseja blogikirjoituksista ja niiden kommenttiosastoista. Jokaisella meillä on kuitenkin omat tapamme siinä, miten tekstiä tuotetaan, miten kommentteihin vastaillaan ja millainen on tekstin sisäislukija.
Lähetä kommentti