Pistäydyin Väinö Linnan aukiolla kuuntelemassa standup -esitystä. Lavalla kävi kaksi miestä: Pyry Valtonen ja Tommi Mujunen. Yleisö oli poikkeuksellisen selvin päin ja moni oli varmasti tullut paikalle, koska tapahtuma oli ilmainen. Jonotetaanhan ilmaisia ämpäreitäkin. Nauroin useamman kerran, vaikka olen vaativa asiakas.
Kiitos siitä, ettei revitty perinteistä huumoria naisautoilijoista (yhden tarinan pelkäsin johtavan siihen, mutta onneksi siinä oli yllätyskäänne) tai vaimosta. Pyry Valtonen kertoikin olevansa sinkku. Katsojia puhuteltiin ja esiintyjät osasivat reagoida vastauksiin ilman viivettä ja nokkelasti.
Olin aiemmnin kuunnellut livenä lähinnä Anitta Ahosta, joka oli rohkeampi ja härskimpi kuin edellä mainitut. Ehkä miesten härskit jutut ovat niin kuluneita ja väsähtäneitä, ettei kukaan halua enää kuulla niitä. Naiset ovat niin harvoin puhuneet julkisesti "törkeitä", että se yllättää ja on melkein raikasta. Yleisössä istuvat lapset mahdollisesti rajoittivat puhujia.
Olisin toivonut, että toinen esiintyjä olisi ollut nainen, sillä moni oli standup-keikalla ensimmäistä kertaa. Joillekin voi olla epäselvää, että nainenkin voi olla hauska.
Minun ei kannattaisi puuttua politiikkaan. No teen sen silti.
Tämän aamun Hesarissa haastateltiin Suomen Punaisen ristin pääsihteeriä Eero Rämöä, joka on sitä mieltä, että Suomi teki virheen irtautuessaan jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta. Olen hänen kanssaan samaa mieltä.
Kahdeksankymmentä prosenttia miinojen uhreista on siviilejä, myös lapsia. Edes suomalaiset miinat eivät ole täsmäaseita.
Irtautumista sopimuksesta puolustellaan sillä, ettei vastapuolikaan noudata sitä. Kumpaa kunnioitetaan enemmän, entistä "arvot ovat meille tärkeitä" -Suomea (vrt. arvopohjainen realismi) vai maita, jotka eivät ole sopimusta allekirjoittaneet ja joille ihmishengellä tai ehjillä raajoilla ei ole arvoa, ainakaan vihollismaan ihmisen.
Samalla tavalla puolustellaan vähäisiä ilmastotoimia tai mitä tahansa, joka vaatii moraalia ja jostain asiasta tinkimistä. Kun ei joku muu, niin en sitten minäkään. Se kuulostaa minusta jotenkin infantiililta.
Lopetan tähän. Kiitos tämän päivän miehet: Pyry, Tommi ja Eero.
Kuvassa Pyry Valtonen
5 kommenttia:
Huonosti olisi käynyt viime sodassa, jos olisi murehdittu ryssien raajojen säilyttämisen puolesta.
Kyllä niissä suomalaisten miinoissa meni omien kansalaistenkin jalkoja ja henkiä.
Niin kauan, kuin naapurina on mielipuolen johtama suuri ja mahtava Venäjänmaa, on turha moraaliposeerata joillakin jalkaväkimiinojen kieltämisellä.
Mitä muuten ne lapset siellä rajavyöhykkeellä hilluvat?
Myönnän, että yksi asia itseäni noissa miinoissa häiritsee, nimittäin viattomien eläinten mahdollinen joutuminen niiden uhreiksi.
Inhoan sanaa moraaliposeeraus, joka tekee oikein toimivasta ihmisestä jonkinlaisen teeskentelijän. En todellakaan ole mikään miina-asiantuntija, mutta sotauutisoinnissa näkee jatkuvasti jalattomia ihmisiä. Luin Ylen sivuilta, että Lapin sodan jälkeen 300 ihmistä kuoli miinoihin (siis sodan jälkeen!). Olen ymmärtänyt, ettei miinoja laiteta vain rajoille, vaan vaikkapa joukkojen sivustoja turvaamaan ja rajathan liikkuvat sodassa. SPR:n tutkimuksesta selviää, että "miinakenttien asianmukainen rakentaminen, merkitseminen, tarkkailu ja huolto maksaa paljon sekä inhimillisesti, että taloudellisesti. Hintaan kuuluu merkittäviä investoineja, riski omille joukoille ja taktisen joustavuuden menetys. Silloinkin kun nämä kustannukset on otettu huomioon, henkilömiinojen vaikutus on hyvin rajoitettu, jopa tappiollinen." Kuten sanoit, viattomia eläimiä kuolee, oman maan sotilaita myös ja ainakin sitten sodan jälkeen myös siviilejä. Hesarin jutussa mainittiin, että uhreista 80 prosenttia on siviilejä. No ehkä suomalaiset osaavat käyttää miinoja niin, ettei siviilejä kuole.
Isäni serkut, veljekset, olivat sodan jälkeen raivaamassa miinoja. Miinakentällä oli peltipurkki, jota toinen veli potkaisi. Purkki osui miinaan, miina räjähti ja kauempana ollut veli kuoli.
Lähetä kommentti