Aleksanterin kirkossa järjestetään puolilta päivin keskiviikkoisin lounaskonsertteja heinäkuun ajan. Muina aikoina niitä järjestetään muistaakseni kunkin kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona. Konsertit eivät maksa mitään. Lounasta ei tarjota, pelkkää musiikkia vain. Tai eihän se mitään vain ole.
Tänään esiintyi nuori pianisti, Aleksei Rybakov. Hän soitti suomalaista musiikkia, sellaisia säveltäjiä kuin Sibelius, Iiro Rantala, Erkki Melartin, Jaakko Kuusisto ja Jukka Nykänen. Minusta hän soitti hyvin, mutta en ole alan asiantuntija. Olen maallikoista maallikoin. Musiikin kuuntelemisen puhdas amatööri.
Jaakko Kuusiston säveltämässä kappaleessa pianisti koputti ensin pianon pohjaa (onko sillä joku spesifinen nimi?). Kappale myös loppui koputuksiin.
Klassisessa musiikin esittämiseen ja kuuntelemiseen kuuluu tarkka käsikirjoitus, milloin taputetaan ja milloin ei. Kirkkoympäristö vähentää suosion osoittamista. Ihmiset istuvat hiljaa, siirtelevät puutuvaa takapuoltaan ja varovat äänten tuottamista.
Konsertin jälkeen pianisti kumarteli innokkaasti. Beigeihin shortseihin ja oranssiin paitaan pukeutunut mies yleisöstä riensi eteen ja kiitti Rybakovia kädestä pitäen. Huomasin shortsimiehen, kun hän tuli paikalle jossain konsertin puolivälin jälkeen. Pianisti soitti kaksi ylimääräistä kappaletta.
Vasen olkavarteni, johon on pistetty vyöruusurokote, on kuuma, turvonnut, punoittaa ja kutisee. Otin antihistamiinia ja sivelin kortisonivoidetta, ainakaan toistaiseksi näistä toimenpiteistä ei ole ollut suurempaa hyötyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti