Talviurheilu

Talviurheilu on jäänyt vähäiseksi. Kokeilin kerran porukassa Curlingkia. Hurjasti harjattiin jäätä, en vain ymmärrä miksi. Eräs nainen lensi heti alkumetreillä nenälleen liukkaalla jäällä. Viikon hän kulki naama sinisenä ja sen jälkeen pari viikkoa keltaisena.

Hiihtolenkillä kaverin kanssa eksyttiin, oli pakko hiihtää yhteen taloon hakemaan apua. En saanut itse suksia pois jalasta. Onneksi kaveri sai ja pystyi soittamaan hakijat. Muu porukka jäin katsomaan 50 km hiihtoa, viimeisetkin hiihtäjän olivat tulleet aikapäiviä maaliin kun meidät autolla haettiin.

Avantouinnissa käytin villasukkia. Seisoin märillä sukilla liian kauan laiturilla, ne jäätyivät kiinni laiturin jäiseen pintaan.

Elämäni laadukkuus

Elämänlaatuni on heiketynyt joutuessani tekemään esitelmää elämänlaadun mittaamisesta. Eräällä mittarilla 0 on kuolema ja 1 mahdollisimman hyvä elämänlaatu. Virun jossain 0.1 vaiheilla.

Tekniikka on ihmeellistä

Kaikki luovuus on kadonnut tässä kiireessä. Eilen päivystin. Tänään töissä pitkästä aikaa nauratti ja vielä ihan yksin, mikä lienee aika patologista. Yritin saada tutkimuspetiä alas, se nousi ainoastaan ylös jonnekin kainaloitteni tasolle. Väänsin toisesta vivusta jolloin jalkopää sojotti melkein kohti kattoa. Sain hysteerisen naurukohtauksen. Yritin saada asiallisen ilmeen naamalleni hakeakseni apua. Tuolloin auttaa kun ajattelee lainanlyhennyksiä, ilmaston tilaa ja käsittelyä odottavaa pyykkikasaa. Sama pätee siihen tilanteeseen kun potilaan jutut alkavat huvittaa silloin kun ei pitäisi.

Pyäräilykypärä

Olin ohjaajana erikoistuvalle lääkärille, hän piti tänään isossa meetingissä esitelmän. Valvoin tuntikausia jännittäen esitelmää, jota en joutunut edes itse pitämään. Näin painajaisunia ex-miehestäni. Esitelmä meni hyvin.

Porraskäytävän oven sisäpuolella on lappu, jossa kehoitetaan varomaan katolta tippuvaa lunta ja jäätä. Miten sitä varotaan? Jättäydytään kotiin? Suunnittelin jo eilen laittavani päähäni pyöräilykypärän. Juba oli varastanut ideani tämän päivän Viivi ja Wagner strippiin. Alakerran kirpparilla myydään "pyäräilykypäriä".

Vastasin facebookin "Millainen tamperelainen olet kyselyyn". Tässä vastaus: Sää tairat ollakin semmonen kekkeruusi, vähän niinkus nopi, hirveesti aina ittestäs teet numeroo, mutta kuule haisee se paska komeessakin pytingissä, älä vaan kuvittele liikoja ittestäs perkele!

Fiesta-salaattiaddiktio

En taida olla mikään pelottava auktoriteetti. Parikymppinen sivarimme kantoi sylissään potilaspaperipinoa ja sanoi "avaatko oven Heidiseni". Ehkä olen mieluummin Heidiseni kuin jalustalla arvostettuna pönöttävä nainen.

Kävin Mäkkärissä syömässä Fiesta-salaatin. Ei hyvä, mutta joskus niin himoitsen sitä. Siihen on varmaan laitettu joku pirulllinen addiktiota aiheuttava ainesosa. Jälkeenpäin poden moraalista krapulaa.

En ymmärrä sitä, että ihmiset hamstraavat ruokaa kuljetusalan lakon takia. Jos kukaan ei sitä tekisi kaikille rittäisi einettä. Epäilen muutenkin, että emme vielä nälkään kuole.

Viesti

Sain inhottavan sähköpostiviestin erään potilaan tuttavalta, joka ajaa tämän potilaan asiaa. Viesti oli mennyt ensin väärälle henkilölle. Viesti oli sävyltään loukkaava. Siinä vihjattiin useaan kertaan tietämättömyyteeni tyyliin "Tunteehan H.X. potilasialain" tai jotain vastaavaa. Täytyy kyllä myöntää, että lakitekstit eivät ole vahva puoleni.

Vuosia sitten kiersin eräällä vuodeosastolla. Syvälllä peiton alla makasi mummo huivi tiukasti päässään. Ehdotin hänelle kotiin lähtöä. Tuo viilipyttymäissesti makoileva vaarattoman näköinen nainen huitaisi minua kipeästi nyrkillä. Olin niin hämmästynyt, että en osannut tehdä mitään. Jatkossa pidin häneen turvallista välimatkaa.