keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Lainaa vaan

Nyt kun lainaa kirjastosta (siis Tampereella) levyjä ja kirjoja saa niitä pitää laillisesti 15.12 saakka. On siis runsaasti aikaa hävittää lainatut teokset. Kasasinkin niitä aimo pinon mukaani. Keskityn henkistämään itseäni runoilla ja Bachin musiikilla. Välillä viihdytän itseäni Aila Meriluodon vaateostoksilla ja miesjutuilla (päiväkirjaa ei jaksa kovin pitkään lukea yhteen menoon).

Tekisi taas mieli ostaa yksi taulu (grafiikkaa). Ei pitäisi, ei ole nyt rahaa. Mutta kun silti haluaisin sen.

Lähimmäinen

Lapsena en ymmärtänyt käskyä rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään- niinkö vähän?

tiistai 19. lokakuuta 2010

Työtyö ja yö

Jouduin lähtemään takaisin töihin juuri kun pääsin kotiin. Ensiavussa oli kiukkuinen hoitaja, varmaan kovan paineen alla, mutta olisi tehnyt mieli näyttää hänelle keskaria. Nuorempana tuollaisen olisi ottanut raskaasti. Kiukun voimalla kävelin kotiin. Kohta joutaa nukkumaan, jotta jaksaa reippaana aamulla töihin herätä.

Siinä meni Jazzercise ja balettitunti. Sen saisi korvata vaikka huomenna Jogalates tunnilla. Siinä joutuu ikävästi hikoilemaan. Haluaisin joogaan, jossa maataan lattialla silmät kiinni ja mieli tyhjennetään ajatuksista, jos niitä nyt päässä sattuu olemaan.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Pelottavaa


Tänään eräs miespotilas sanoi minulle: sinä kuljet vielä töihin pyörällä. Minusta se tuntui melkein pelottavalta, työminä on työminä ja kotiheidi ja työmatkaheidi ovat erikseen.

Sairaalamme kehittyy: aiemmin matkalasku tehtiin paperille ja vietiin sihteerille kuitteineen. Nyt sitä varten on oma tietokoneohjelmansa. Kirjauduin ohjelmaan omilla salasanoillani, sieltä löytyi sama nimi kuin minulla, mutta kaimani osoite. Tietokonehenkilö ei osannut sanoa syytä tapahtuneelle. Hän lupasi huolehtia, että asia korjataan. Rahani olisivat menneet kaimani tilille. Hän olisi kuulemma ne mielellään ottanut. Nyt siis skannaamme laskut ja lisäksi lähetämme alkuperäiset. Meillä ei satu kylläkään olemaan toimitiloissamme skanneria. Pitää varmaankin laittaa keräys pystyyn. En ole koskaan käyttänyt moista laitetta. Epäilemättä opin sen käytön. Väitöskirjan sijaan olisi ollut järkevämpää hankkia sihteerin tai ATK alan koulutus.

Suoraselkäisyys

Minua ärsyttää Aamulehden opettavaiset itsestäänselvät ohjeet: käytä pimeällä pyöräillessä valoa, talvella kadut saattavat olla liukkaita ja pue pipo päähän pakkasella. Joka talvi revitellään sillä kuinka lumimyrsky yllätti autoilijat.

Ihailen kisun suoraselkäisyyttä. Laitoin kuppiin Lidlin kissanruokaa, kisu kävi haistamassa einettä puolen metrin päästä ja perääntyi. Kisuni on kulinaristi, en vain ole vielä saanut selvää mistä se pitää.Olen kokeillut tuoretta lohta, raakaa paistijauhelihaa ja n. kymmentä eri kissanruokamerkkiä. Mieluiten hän nauttii kuivamuonaa, mutta sitä ei saisi koko ajan antaa, kisulle saattaa tulla munuaiskivet. Rainbow kissanruoka meni, muistaakseni lihaa kastikkeessa. Aterian on oltava pienessä annospussissa ei purkissa. Luonnossakin kissaeläimet taitavat pärjätä useamman päivän ravinnotta. En enää muista mistä pirkuleen kaupasta sen Rainbow-muonan ostin.

Minunkin on sanottava sanani tähän homokeskusteluun. Minusta se on täysin turhaa. Ne, jotka ovat sitä mieltä, että Raamattu on sanasta sanaan totta eivät mielipidettään muuksi muuta. Fundamentalismi on minulle täysin käsittämätöntä. Kuvitelkaa Suomi, jossa kristilliset olisivat ainoa puolue ja Päivi Räsänen pääministeri.

P.S. Kisu syö Lidlin ruokaa. Se ymmärtää, että joskus on annettava periksi. Tämä on se hetki.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Peanut Butter



Minun oli suorastaan pakko ostaa Stockmanilta amerikkalaista jauhetta, josta valmistetaan Peanut Butter pikkuleipiä. Jauhon joukkoon heitettiin vettä, kananmuna ja öljyä. Pieneen huoneistooni levisi pähkinäinen ihana tuoksu. Pikkuleivät olivat pettymys, ne olivat öklömakeita. Vien ne huomenna töihin, siellä menevät vaikka styrox-palat. Viimeinen pikkuleipä pyörii astiassa pitkään, kukaan ei kehtaa ottaa sitä. Sitten joku rohkea halkaisee siitä puolikkaan, seuraava ottaa puolikkaasta puolikkaan, keksi on ikuinen.

Ikkunastani tunkee valo. On siis aika vääntäytyä ulos.

Runoraatiruno mietittäväksi:

Satu Manninen
TALO RAKENTUU PERHEEN YMPÄRILLE…
Gummerus

Talo rakentuu perheen ympärille, makaan likaisella
patjalla tai ulvon posliinikoirana kirjahyllyssä, ihan sama.
Auton ovet lyödään kiinni, jätetään vauva autoon
kunnes se ei pyristele, suljetaan muovipussiin.
Olen vauva, en jaksa kannatella päätäni.
Rastitan lomakkeelle, alkuun olen valkoinen paperi
mutta jo kahdenkymmenen minuutin kuluttua yhtä suttua.
Vietän aikaani piiloutumalla koirien sekaan,
huone täynnä pureskelevia koiria. Yksi juoksee autotielle
ja jälki on kuin Pollockin maalauksessa.