Kakkoslaatua

Erikoistuva lääkäri hihkaisi kahvihuoneessa "Minä niin rakastan noita potilaita!" Tuli heti mieleen, että hänen listaansa pitäisi pidentää (hänellä on lyhyempi potilaslista kuin erikoislääkäreillä).

Uudella sivarilla on yllätykseksemme toispuolipitkät hiukset. Hiukset ovat vasemmalta puolelta päätä kurinalaisen lyhyet, mutta oikean puolen hiukset ulottuvat olkapäälle saakka. Pitkä osuus on tähän asti ollut piilotettuna sykeröksi päälaelle.

Sivarit ovat raikas tuulahdus ulkomaailmasta. He ovat melkein kuin eksoottisia lintuja, jotka ovat lentäneet hetkeksi arkisten hyötyeläinten joukkoon.  Riippuu toki sivarista. Jotkut ovat olleet aikaansaavempia kuin toiset. V muistetaan aina, sillä hän toi meille itse leipomiaan kakkuja. Jos haluat tehdä vaikutuksen terveydenhuollon parissa raataviin naisiin niin leivo kakku.

Kakusta juolahti mieleeni, että lapsena mummolassa leivänpalaa nimitettiin kakuksi, mutta kakku oli kaakku. Tulipa loikattua kakun avulla savolaiseen lapsuuteeni. Mummon mielestä vaari ei saanut mitään aikaiseksi, mitä nyt hoiti pientilan karjan ja pellot. Mummolla oli tapana aloittaa asiasta valittaminen näin "Miehinen mies ei saa rakennettua uutta saunaa jne."

Nyt kun en enää ole missään mielessä anonyymi, on blogiin kirjoittaminen muuttunut tylsemmäksi. En uskalla enää puhua pahaa kenestäkään enkä mistään. Eihän sellainen kirjoittaminen ole missään määrin innostavaa. Toisaalta tuntuu, että ideoita pitää säästellä potentiaalista uutta romaania varten ja käyttää vain kakkoslaatuista materiaalia. Ikäänkuin sitä ykköslaatua olisi jossain varastossa.

Tavoitteena toivo

Tunnustan katsoneeni ruotsalaissarjaa "Tavoitteena usko, toivo ja rakkaus".  Ohjelmassa papit etsivät kumppania itselleen. Välillä Mark Leevengood ilmaantuu ruutuun hymyilemään.

Kun tulee kenkää papit tai potentiaaliset heilat sanovat "Jumala ei tarkoittanut meitä toisillemme..." Jumalalla on ilmeisesti aikaa puuttua uskovaisten deittailuun. Jos näin on niin suosittelisin keskittymään tärkeämpiin asioihin kuten maailmanpolitiikkaan tai ilmastonmuutokseen.

Samassa ohjelmassa deittikumppani hylätään tyyliin "Olet ihana, älykäs, huumorintajuinen ja kaunis, mutta ikävä kyllä meistä ei tule paria. Halataan!" Tosielämässä riittää tekstiviesti, mesetys tai  hiljaisuus, jonka deittailija osaa yleensä tulkita oikein. Ihanuudesta ei puhuta sanaakaan. Kirjoitan tästä nyt ihan yleisellä tasolla.

Jatketaan televisiosta (jota minulla ei enää edes ole). Ohjelmia voi onneksi katsoa padilta.  Heittäydytään sohvalle ja asetetaan laite koukistettujen jalkojen päälle ja katsotaan kaikenlaista roskaa.  Tai minulla on tapana tehdä niin.

Seuraan ohjelmaa Brydon ja Coogan Italiassa. Kadehdin Steve Coogania ja Rob Brydonia, jotka ajelevat avoautolla,  seuraavat tunnettujen brittirunoilijoiden jalanjälkiä, imitoivat  elokuvatähitä toisilleen, syövät viiden ruokalajin päivällisiä ja juovat laatuviinejä.

Viimeisimmässä jaksossa miehet pohtivat missä iässä nainen on parhaimmillaan ja päätyivät 25 ikävuoteen. Steve toteaa, että valokuvissa hän vanhenee, mutta tyttöystävät ovat aina saman ikäisiä. Miehen parasta ennen päivä sijoittuu myöhemmälle iälle kuin naisen. Ehkä miesten jutustelussa on hitunen ironiaa.

Sultsinat

Vähennän tulevaisuudessa työntekoani ja lisään kirjoittamisaikaani, joten kysyin pankista voisinko pienentää asuntolainani lyhennyksiä. Vähäisempi kuorma onnistuisi vuoden ajaksi, mutta jos haluan nauttia kevytmielisestä elämästä pitempään lainaehdot huononevat.  Pankista kirjoitettiin "Ota huomioon, että kun maksettavaa määrää pienennetään laina-aika pitenee." Ihanko totta. Ei tullut mieleen.

Vietin viikonlopun kurssikaverini viehättävällä mökillä. Kaikki mökin tarvikkeet ja huonekalut olivat vähintään viisikymmentä vuotta vanhoja, joten oli loogista, että vieraatkin olivat yli viidenkymmenen. Olihan siellä iPadia, mikroa ja kahvikonetta, mutta suurin osa tarpeistosta oli vanhaa.

Mökkin ovelta astuttiin lähes suoraan metsään, josta keräsimme kantarelleja. Niiltä ei voinut välttyä vaikka tänään EI ollut tarkoitus noukkia sieniä. En ole enää löytänyt hiuksistani hirvikärpäsiä.

Pariskunnalla on toinen pienempi mökki kilometrin päässä järven rannalla. Seisemänkymmenlukulainen matala rakennus, jonka suuret ikkunat edellinen omistaja oli peittänyt vähintään kolmilla erilaisilla röyhelöverhoilla. Mökki oli aiemmin kalustettu plyysihuonekaluilla. Nyt se oli avara ja verhottomista ikkunoista aukenivat näköalat järvelle, koivikkoon ja vihreään rinteeseen.

Söimme mökillä sultsinoita. Ruistaikinaisia lättyjä kaulittiin ja paistettiin kuivalla pannulla ja sisälle rullattiin mannapuuroa. Mielenkiintoinen kokemus. Maistuu paremmalta kuin kuulostaa.

Perjantaina kustantamon juhlissa kuulin, että kirjani on tuottanut voittoa tai ainakaan se ei ole ollut kustantamolle tappiollinen. Minulle se on tuonut lähinnä aineettomia asioita kuten mahdollisuuden tavata uusia mielenkiintoisia ihmisiä.

Valepuku

Tiedän jollain tasolla, etten ole enää nuori, silti oma kokemus iästä ja ulkokuori eivät ole enää läheskään balanssissa. Aika yrittää lytistää tyttösen ja kukkean naisen pönäkän keski-ikäisen kuoren sisälle.

Näin youtube videopätkän, jossa esiinnyin. "Kuka tuo aikuiselta näyttävä nainen on?" kysyin. Siinä se puhuu kaksiteholasit nenällä keikkuen ja heiluttelee asiallista siistiin kenkään vangittua jalkaansa, jonka on heittänyt sievästi toisen jalan päälle. Naisen hiukset ovat kuin kypärä ja hän hymyilee juuri tuollaiselle naiselle sopivaa hymyä eikä naura hörönaurua. Meikit eivät valu poskille.  Nainen ei loukkaa puheillaan ketään, sillä hän jauhaa joutavuuksia.

Kyllä näkee, että tuossa on täti, joka maksaa laskunsa ajoissa, lajittelee jätteensä, kastelee huonekasvinsa ja jonka ainoa huvi on laitosteattereissa käyminen. Jos tuolle naiselle sanoo sanan seksi, hän kysyy "Onko se joku Tampereen teatterin uusi näytelmä?"

Hälytys!

Työhuoneeseen voi nyt hälyttää apua painamalla kahta tietokoneen näppäimistön näppäintä yhtä aikaa. En kerro mitä, sillä en edes ole varma muistanko niitä oikein. Toinen vaihtoehto käynnistää isomman hälytyksen, jolloin raamikkaat vartijat ryntäävät paikalle, toisella saa hälytettyä viereisissä huoneissa työskentelevät hennot valkotakkiset naiset apuun.

Päätimme aamulla kokeilla sitä vähäisempää hälytystä, mutta teimme vahingossa punaisen hälytyksen. Saimme onneksi peruttua sen, eikä kukaan rynnännyt paikalle astalot ojossa.

(Astalo on mikä tahansa esine, jota ei ole valmistettu aseeksi, mutta jota tilapäisesti käytetään lyömäaseen tavoin. Sanaa käytettiin lehdissä Turun tapahtumista uutisoidessa. Tarkastin sanan Wikipediasta.)

Osaisinko tehdä tuon painalluksen tositilanteessa? Todennäköisemmin sekoaisin näppäimissä. Aina voi käyttää vanhaa keinoa ja huutaa. Tilossamme on todella kehno äänieristys, joten kuiskauskin saattaa riittää.

Turun surulliset tapahtumat pyörivät päässäni. Mietin niitä aamulla herätessäni, illalla nukkumaan mennessäni, työmatkoilla ja muutenkin. Netistä saa taas kerran lukea salaliittoteorioita, valheita ja erinäisiä tappouhkauksia. Uhkaus on tietysti eri asia kuin puukotus.

Muslimitkin tuomitsevat julkisesti teon pahaksi ja raukkamaiseksi, ainakaan en ole kuullut kenenkään siitä riemuitsevan. Onneksi.  Käydään vastenmielistä sotaa, josta kukaan ei ota kunniaa itselleen.

Nuoret miehet

Mieleeni hiipii ajatuksia, jotka eivät ole ehkä ihan korrekteja.

Miten autovuokraamossa suhtauduttaisiin "ulkomaalaisen näköiseen" nuoreen mieheen, joka tarvitsee pakettiautoa muuttoa varten?

Porraskäytävässäni asuu yhteisessä asunnossa kolme "ulkomaalaisen näköistä" nuorta miestä. Kaikilla on eri sukunimi. Ulkomaalainen sukunimi. Pitäisikö heistä ilmoittaa johonkin?

Nuoret miehet tekevät terroritekoja, koulusurmia ja muita väkivaltaisia juttuja. Johtuuko se korkeasta testosteronista? Pitäisikö heidät eristää jollekin ulkomeren saarelle? Nuoret miehet saattavat olla vaarallisia ja toimettomat nuoret miehet ovat räjähtämätön rypälepommi.

Hiljaiselta nuorelta mieheltä pitäisi ainakin kysyä "Mitä sinulle kuuluu?"

Hämeenpuistossa "ulkomaalaisen näköiset" nuoret miehet ja naiset myivät eksoottisia leipomuksia. Pöydän eteen muodostui pientä jonoa.