Räkänenä

Miten paljon räkää voikaan mahtua tällaisen pienen naisihmisen nenään. Makuuhuoneen lattia, taskut, olkalaukku ja roskis on täynnä märkiä paperinenäliinoja. Silmäni ovat pulppuavat suonsilmäkkeet. Naama on suolavedestä punalaikullinen. Kotini ilma vilisee viruksia. Huomenna alkaa loma.

Viitaryhmäni jäsen julkaisee esikoisteoksensa syksyllä. Luin FB:sta. Hienoa. Ja minä saan olla niin lahjakkaassa porukassa. Melkein kuin itse julkaisisin jotain.

Umpitollo seuraa tapahtumia Kälviän maitojunaseisakkeella

Olen viettänyt viikonlopun menneessä. Tapasin luokkakavereita Kuopion ajoilta. Meitä oli T, kuuden ällän ylioppilas, josta tuli hammaslääkäri. Hänen miehensä P, jonka kanssa T aloitti seurustella jo kouluaikana. P jäi pari kertaa luokalle ja hänestä tuli menestyvä liikemies, joka jatkoi isänsä firmaa. Lisäksi meitä oli kolme kilttiä hyvää oppilasta L, M ja minä, meistä tuli lääkäreitä. Emme siis olleet mitenkään erityisiä.

Kävimme katsomassa Frenckellillä näytelmän Päällystakki, joka oli minulle positiivinen yllätys. Mietin vain, miksi näytelmät nykyään yrittävät niin tolkuttomasti mielistellä katsojaa, laulua, tanssia ja naiseksi pukeutuneita miehiä pitää olla joka esityksessä ja videonpätkiä, tietty. Ikäänkuin hyvä teksti ei enää riittäisi. Tässä esityksessä sai nauraa, mutta päähenkilö ja hänen kohtalonsa myös kosketti.

Söimme Tillikassa ja istuimme iltaa olohuonessani. Onneksi punaviiniä oli vain pari pullollista siis kuohuviinipullollisen lisäksi. Muistelimme kouluaikoja, muistimme eri asioita. Luokkabileiden valkovenäläinen oli kuulemma tehty pirtusta. Samoissa bileissä tanssimme Barry Whiten tahdissa. Valkovenäläisen ansiosta uskalsin puhua J:lle, johon olin pitkään ollut ihastunut.

Tänään kävin L:n kanssa vielä katsomassa Martti huuhaa Innasen näyttelyä. Parasta tauluissa olivat niiden hillittömät nimet kuten " Vanha-Äitee keittää Einarin raappahousuja" tai "Umpitollo seuraa tapahtumia Kälviän maitojunaseisakkeella".

Syön edelleen Duactia flunssaan yliannoksella. Päällystakin Akaki Akakijevitsille masennuslääkkeiden sivuvaikutukset ilmestyvät ihmishahmoisina. Odotan milloin Duactin aiheuttama suun kuivuminen ja tykyttely ilmestyvät minulle.

Runojen saalistus

Sitten maallisempiin asioihin. Inhosin aiemmin runoutta, minusta siinä oli jotain niin teennäistä. En ymmärtänyt runoja, en ymmärrä nytkään, mutta runot ovat tarttuneet minuun. Kirjastossa menen aina ensin runohyllylle, kun näen mielenkiintoisen runokirjan alkaa pulssini kiihtyä. Olen oppinut uuden runomuodon, joka on proosaruno. En tiedä mikä sen oikea määritelmä on, mutta se on sellainen pötkylä, jossa on tasaiset marginaalit vasemmalla ja oikealla. Saalistan divareista runokirjoja, kirjakaupat eivät niitä juuri tarjoa, Tampereella on poikkeus, pelkästään runouteen keskittyvä Runokauppa Kattila.

Viimeisin saaliini on Saila Susiluodon "Huoneiden kirja". Siitä on viikonlopun runo:

SAMAN IKKUNAN VUOSI

Yö lepää talvet päivän lumivalkeilla olkapäillä, painaa sen sydäntä niin
kuin rakastettu tahtomattaan. Keväällä yö aukaisee vuolaat käsivartensa,
levittää maahan multaisen sydämen, jotta päivä lämmittäisi sen hedelmät,
jotta päivä antaisi niille värin, johon pimeä ei pysty.

Paasto

Huomenna alkaa Suuri paasto, joka kestää 40 päivää. En kuulu kirkkoon, en ortodoksiseen enkä luterilaiseen, mutta paasto ei olisi pahaksi. Kuulemma voisi luopua jostakin, taidan tänään pohtia tuota luopumista. Voi asiassa olla näin maallisestikin ajatellen joku juju. Kun jostain vähän aikaa tinkii niin osaa taas nauttia tuosta hyvästä. Nykyään meille on kokoajan niin yltäkylläisesti tarjolla kaikkea. Kaikki nuo synnit itsestäni löydän:


Pyhän Efraim Syyrialaisen paastorukous
Herra, elämäni valtias! Estä minusta laiskuuden,
velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.
Anna minulle, sinun palvelijallesi, sielun puhtauden,
nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.
Oi, Kuningas ja Herra! Anna minun nähdä rikokseni ja anna,
etten veljeäni tuomitsisi, sillä siunattu olet sinä iankaikkisesti.
Aamen.

tgif

Lähdin töistä jo puolilta päivin kotiin pärskimään. Kivampi aivastella kodin suojassa.

Thank God It's Friday.

Oli pakko laittaa tuo äskettäin oppimani lyhenne vielä perjantain puolelle. Nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna olla sosiaalinen.

Sulkapallovuoro, tarina Sallasta ja Pertistä

Olen taas kirjoittanut tällaisen pienen jutun. Niistä tulee kokoajan surullisempia. En voi mitään. Kumpikaan päähenkilö ei toimi ihan oikein. No en tiedä onko tämä mitenkään kiinnostava

Sulkapallovuoro

Siitä on nyt neljä vuotta. Salla asetteli juuri pesuainepulloja viivasuoraan järjestykseen, kohta avautuisivat siivousmessut. Hän katseli ihaillen tuoterivejä, hän oli järjestellyt ne värin mukaan: vasemmalle kylmät värit kuten sininen ja oikealle taas lämpimät värit päätyen punaiseen. Pomo tuli paikalle ja komensi muuttamaan kaunista asetelmaa lattianpuhdistusaineet vierekkäin, ikkunanpesuaineet yhdeksi ryhmäksi ja niin edelleen. Kaunis värien harmonia rikkoutuisi.

Salla seisoi katselemassa turhan työnsä tulosta, kun mies kosketti hänen olkapäätään. Mies tarttui hänen käteensä ja hipaisi oikeaa kämmenselkää huulillaan. Hän esittäytyi Pertiksi ja tarjosi apuaan. Yhdessä he siirtelivät putelit pomon vaatimaan järjestykseen. Pertti halusi tarjota kahvit. He kävelivät messukeskuksen nuhruiseen kahvilaan. Pertti ohjasi Sallaa selästä kuin omaansa. Pöydässä hän katsoi laskiaispullan ja kahvin yli ja kehui kauniiksi. Salla oli 36-vuotias, eikä kukaan ollut koskaan sanonut häntä kauniiksi. Joku oli sanonut silmiä näteiksi, mutta kukaan ei ollut kehunut kokonaisuutta. Salla kellui omassa kauneudessani. He puhuivat ensin säästä ja työstä. Salla kertoi itsestään, kuinka oli pari vuotta elänyt yksin. Sitä ennen Salla oli asunut avoliitossa Laurin kanssa, joka oli lähtenyt toisen matkaan. Salla valehteli viihtyvänsä erinomaisesti yksin. Pertti eli kylmässä avioliitossa, hänellä oli kaksi lasta, molemmat koululaisia. Hän taas valehteli, että suunnitteli lähtevänsä avioliitostaan, kun lapset lopettaisivat koulunsa. Hän uskoi itse valheeseensa, siksi Sallankin oli helppo uskoa siihen. Pertti pyysi Sallan käyntikorttia, Salla ojensi sen hänelle; Salla tunsi olevansa kohtalokas kaunotar.

Viikkoa myöhemmin Pertti soitti. Hän kysyi keittäisinkö Salla hänelle kahvit jos hän tulisi käymään. Sanna kieltäytyi. Viikon päästä Pertti soitti uudelleen, kertoi, ettei saanut nukutuksi koska ajatteli Sallaa. Salla suli tuon unettomuuden edessä ja he sopivat, että Pertti tulisi seuraavana päivänä.

Salla siivosi, leipoi, puunasi itsensä, puki päälleen parhaat alusvaatteensa. Hän osti varmuudeksi punaviinipullonkin. Pertti tuli komeana urheiluvaatteissaan. Raikkaan viileän syysilman lisäksi huoneeseen tuli jotain touhukasta ja eläväistä. Hänellä oli kainalossaan sulkapallomaila ja kädessään musta urheilukassi. He halasivat toisiaan eteisessä. Kaikki tuntui helpolta ja oikealta. Pertin piti kuitenkin melko pian lähteä kotiin, hän lauleskeli suihkussa. Pertillä oli hyvä lauluääni.

Siitä päivästä Pertti saapui joka keskiviikko sulkapallomailoineen ja urheilukasseineen. Toi mukanaan elämän. Hän lauloi suihkussa ja käytti omaa pyyhettään vaikka Salla tarjosi paksua froteista. Pertti peseytyi omalla suihkuvaahdollaan. Kylpyhuone tuoksui pari päivää Pertiltä.

Salla keskusteli Pertin kanssa suhteen tulevaisuudesta silloin tällöin, oikeastaan Salla keskusteli yksin, Pertti ei vastannut. Lopulta Salla aina huusi ja Pertti karkasi kotiinsa. Aina hän kuitenkin palasi ja toi kimpun ruusuja.

Kun Salla täytti 38 vuotta, hän lopetti pillerien syömisen. Niistä tuli päänsärkyä. Salla ei maininnut asiasta mitään. Vuotta myöhemmin häntä alkoi kahvin haju kuvottaa.

Eräänä keskiviikkona, kun Pertti hoilasi suihkussa, Salla laittoi Pertin urheilukassiin pikkuhousunsa, housut olivat mustaa pitsiä. Hän asetteli pitsisen vaatekappaleen sulkapallotossujen ja juomapullon päälle. Seuraavana keskiviikkona Pertti ei enää tullut. Kun Pertistä ei enää kuulunut mitään, niin Salla soitti ja kertoi raskaudestaan. Pertti kiroili ja huusi hänelle puhelimessa. Sanoi, että Salla oli tuhonnut hänen elämänsä. Ei enää kehunut kauniiksi.

Pertti vaati isyystutkimuksen, nyt hän maksaa kuukausittain elatusapua. Salla katsoi Annan ansainneen nuo rahat; isää hänellä ei ole.

Pertin vaimo heitti kalliin hiilikuituisen sulkapallomailan roskikseen ja osti molemmille kävelysauvat. Kesällä Pertti ja vaimo menevät yhdessä avioliittoleirille.