Voisin jatkaa ruokapäiväkirjaani, mutta tulisitte kateellisiksi. Kerron kuitenkin: risotto viinillä ja mangoldin lehdillä ryyditettynä, paisettu kuha ja salaatti.
Toijalan asemalla penkillä nukkui mies, hampaat roikkuivat rujosti suun ulkopuolella.
Uutisissa revitään järkyttävää uutista siitä, kuinka osastonsihteeri on lukenut luvatta potilaskertomuksia. Periaatteessa en saa töissä katsoa edes omia tietojani. Minulla on lupa tutustua vain omien potilaitteni sairauskertomuksiin. Ketä kiinnostaa toisten sairauksista lukeminen, ei minua ainakaan. Kaikilla on oikeus yksityisyyteen, lääkäreillä sitä ei ole, sillä tieto heidän sairastamisestaan leviää työpaikalla. Muistan erään julkkispotilaan, joka vaahtosi siitä, kuinka tieto hänen sairaudestaan ei saa päästä lehtiin. Myöhemmin hän hämmästyksekseni tilitti vaivaansa jossain iltapäivälehdessä.
2 kommenttia:
joo, kyllä yhdessä ruokapäiväkirjan sivussa oli jo tarpeeksi ainakin minulle! menetin yöunet jo kateudesta :D :D :D
Muuten, mistä tulee se oikeus paksulle, huonokuntoisuuttaan/krapulaansa hikolevalle lääkärisedälle sanoa minulle, että minun pitäisi tarkkailla painoani ja mielellään laihduttaa?
Hän tekee sitä työnsä puolesta. Huolehtii terveydestäsi. Se tekisi hänelle itselleenkin hyvää, mutta se onkin jo toinen juttu.
Lähetä kommentti