Värssyjä

Löysin vuodelta 1966 kirjan, jossa oli minulle osoitettuja värssyjä.

Kyllä myrtti kaunis on'vaan ruusu kaunehimpi.
Kyl' isä,äiti rakas on
vaan Jeesus rakkahampi.

(Kirjoittanut opettaja, niin ainakin luulen.)

Heidi, Heidi varovasti
poimi elon ruusuja.
Kauneimmankin ruusun alla
piilee piikki pistävä.

(Äiti tietysti, hän on kirjoittanut alle koko nimensä sukunimeä myöten, itse olen alle selventänyt:äiti)

Onnen polku poloinen, kivinen ja
koloinen, kun joudut sitä kulkemaan,
niin luota aina Jumalaan.

(Paras ystävä)

Ruusun sulle antaisin
mutt' mistäs sen nyt saan
kun halla vei jo kukkaset
ja lumi peitti maan.

(Serkku)

Etsi aina elämässäs
kaunista ja hyvää.
Silloin hyvä sydämmessäs
kasvaa kultajyvää.

(Ystävä)

Olen kopioinut nämä suoraan, mitään muuttamatta. Suomi on erilainen, lapsuus on muuttunut. Pahoista asioista tai tunteista ei saanut puhua. Piti vaan ajatella hyvää ja uskoa Jumalaan ja kaikki oli hyvin. Ei tullut minusta kunnon uskovaista, vaikka sitä joskus halusin ja välillä pelkäsin.