Matkailu

Isäni täytti viime kesänä 80 vuotta. Kun tuhkapilvi kulkeutui taivaalle vanhempani olivat Kreetalla. He palasivat kotiin lentäen ensin Tukholmaan, Helsinkiin he seilasivat laivalla. Heille osoitetussa hytissä tupakoitiin, niinpä he torkkuivat yön laivan baarin penkeillä.

Nyt he ovat sitten Egyptissä. Siskoni ovat soittaneet heille. Isäni sairastui matkalla ripuliin ja oli tiputuksessa, pari päivää myöhemmin vanhempani kehuivat jo tehneensä kahden tunnin kävelylenkin ja voin vakuuttaa, että tahti on vaativa nuoremmallekin. Tänään he olivat menossa retkelle autiomaahan. Osa porukasta makaa hotellissa täysissä pukeissa valmiina evakuointiin ja nämä siis suunnittelevat retkeä.

Eräs potilas kertoi kissastaan, jolla on diabetes. Insuliinia on pistettävä kaksi kertaa päivässä. Kas kun ei ole monipistoshoitoa. Pitkävaikutteinen insuliini ja ateriainsuliinit. Hiilihydraattimäärien arviointi voisi olla haastavaa. Ainakin minun kissani toisinaan syö ja toisinaan sitten taas ei.

Ahkera kukka ja laiska nainen

Sama kukka samana päivänä. Voinee hyvällä syyllä sanoa: puhkesi kukkaan. Kukka teki tämän sillä aikaa kun kävin lenkillä.

Syön suklaata ja melkein läksin elokuviin, en sitten viitsinytkään. Elokuva, jota lähestulkoon lähdin katsomaan on nimeltään Winter's Bone.

Talviaurinko

Orkidea kukkii. Talviaurinko pakottaa ulkoilemaan. Töihin paluu kolmen viikon tauon jälkeen hieman ahistaa.

Jotkut tekevät selontekoa hiihtokilometreistään, minä teen samaa sivuista. Yöjuna Lissaboniin on menossa sivulla 365. Lukeminen on ollut yllättävän helppoa,olen kyllä hyppinyt filosofisten höpinöiden yli (lainauksia erään edesmenneen romaanihenkilön papereista ja kirjasta). Saan kai anteeksi, hiitäjätkin aina liioittelevat kilometrejään.

Laiskuuttani kopioin viikonlopun runon netistä: Anja Erämajan teoksesta Laulajan paperit.

ERÄSKIN MIES

Eräskin mies tuli käymään, toi kolme tummanpunaista ruusua. Sitä
lakkiaistenpunaista, ei tässä mitään teinejä olla. Psyykkasin itseni
hymyyn, pyysin peremmälle. Olin siivonnut tietysti, villapaidan jätin
tuolinkarmille ja vähän multaa ikkunalaudalle ettei menisi jäykäksi.
Se kävi vessassa, kuulin kaiken mutta psyykkasin. Keitin kahvit, pistin
kukat maljakkoon. Leikkokukkia sentään. Hella soi, otin piirakan
uunista. Mies tuli vessasta ja sanoi että toivottavasti ne ruusut ei
ihan heti lurpsahda. Lurpsahda.

Käheä rosoinen nainen, ei nöyrä

Lämmitin eilistä ruokaa, jossa oli couscousia, paseerattua tomaattia ja kidney-papuja mikrossa ilman kupua, ei olisi kannattanut.

Kuuntelen Marianne Faihfullia. Nainen on esimerkki siitä, että vuodet naista vain parantavat. Kuuntelen hänen kuusikymppisenä tehtyjä levyjään, nuoruuden musiikki ei kiinnosta. Ilmaisuun on tullut vuosien mittaan sopivaa rosoa.

Olette ehkä huomanneet, että olen lisännyt teksteihini kaikenlaisia sähköpostilähetysikoneita ja profiiliini sähköpostiosoitteen. Olen tullut niin ahneeksi lukijoiden suhteen. Minä onneton huomasin tänään, että on mahdollista seurata, montako katselua blogilla aina tietyssä ajassa on. Laskin, että blogiani katsotaan n. 1250 kertaa viikossa. Tuostapa niin ylpistyin, että olen nyt tilastokoukussa. Kaipa myisin isoäitivainajanikin lukijoiden toivossa. Tässähän kuuluu sanoa: kiitän nöyrästi kaikkia, jotka lukevat. Jännää, että muutamia lukijoita on myös Malesiassa, Venäjällä, USA:ssa ja Britanniassa. Tiedän hyvin, että joillakin blogeilla on tuhansia lukijoita päivässä. Minun blogini lukijat ovat kuitenkin niitä kaikkein fiksuimpia.

Odysseus ja muutakin sanataidetta

Luin eilen Couscous-paketista: Läsnäolo Gluteenia. Tämä tuote voi sisältäa hivenen muna.

Luen edelleen romaania "Yöjuna Lissaboniin" olen edennyt sivulle 234.Minun on vaikea ymmärtää päähenkilön pakkomiellettä ottaa selvää lääkärinä toimineen Pradon elämästä. Pradosta on tehty suorastaan myyttinen hahmo.

Perjantaina Ylen ykköskanavalla parhaaseen katseluaikaan Tuomas Enbuske ottaa selvää kulttuurista. Sarjassa kaksi tavista joutuu tutustumaan johonkin klassiseen tadeteokseen. Eilisessä ohjelmassa mies pistettiin lukemaan "Odysseus" (James Joycen romaani, jota on nimitetty 1900-luvun suurimmaksi mestariteokseksi, lähde Wikipedia kuinkas muuten) ja naishenkilö sai luettavakseen Volter Kilven teoksen "Alastalon salissa" (kirjailijan pääteoksena pidetty romaani vuodelta 1933. Tätä tajunnanvirtatekniikkaa soveltavaa romaania pidetään yhtenä suomalaisen kirjallisuuden merkittävimpänä teoksena).En ole kumpaakaan näistä lukenut, jälkimmäistä olen kirjakaupassa plarannut, sitä on saatavissa pokkarina. Taannoin Hesarissa valittiin merkittävimmäksi suomalaiseksi romaaniksi. Huhun mukaan kirjassa käytetään 40 sivua piipun sytyttämisen kuvaamiseen. Ohjelmassa mies sanoi, että jos Odysseuksen lukeminen tekee jostakusta sivistyneen niin hän ei halua olla sivistynyt. Naisen arvio Volter Kilven teoksesta oli positiivisempi, tosin hän ei saanut sitä vaaditussa ajassa luettua. Olen tavannut henkilön, joka luki "Alastalon salissa"-kirjan ahmien.

Enbusken ohjelman jälkeen tulee vielä Strada ja Voimala. Maksan mielelläni TV-lupamaksua.

Pikkumusta

Pukeuduin eilen kohtalokkaaseen mustaan, jalkaani vedin mustat piikkikorkoiset kengät, joissa oli strassit sivussa (ale n. 40 e). Musta ei sovi kovin hyvin suomalaiseen ihonväriin, näyttää helposti kalpealta. Toisaalta musta hoikentaa. Jouduin valitsemaan lihavan ja kalpean habituksen välillä. Valitsin kalpean.

Paloi hiha

Vietin kaksi vuorokautta hotellissa. Kun astuin ulos, tuntui kuin olisin vapautunut vankeudesta. Vedin Tampereen halki pientä matkalaukkuani, jonka pyörät kieltäytyvät pyörimästä. Olin suunnitellut jääväni Hesaan illaksi ja tapaavani yhtä ystävää, en millään jaksanut. Lähden hänen kanssaan onneksi kongressimatkalle maaliskuussa. Oma esitykseni meni ihan hyvin, kai. Lupasin vain yhden uuden esitelmän keväälle, saman jonka pidin ihan hiljattain. Viikon päästä on seuraava esiintyminen. Alan tarvita managerin.

Kirjoitin kolumnin kuolemasta. Aihe on rankka, mutta kirjoitin kevyesti. Voi tietysti miettiä kuinka aiheesta voi kirjoittaa kepeästi. Nyt tuntuu olevan vallalla sellainen ajatus, ettei vanhan ja monisairaan ihmisenkään kuulu kuolla, vaan kuolema on aina hoitovirhe. Jos potilas ei ehdi hengissä lääkärin luo kyse on sairaankuljetushenkilökunnan virheestä. Joidenkin omaisten mielestä iäkkäitä ihmisiä pitäisi viimeisinä päivinä vielä kiusata erilaisilla teknisillä tempuilla, jotka pitkittävät elämää ja kärsimystä muutamilla viikoilla.

Kisu ainakin on odottanut minua. Kehrää kuin moottorisaha. Syö ensin inhottavaa kissanruokaa ja nuolee sen jälkeen hiuksiani. Taidan lähteä ruokaostoksille ja sen jälkeen pukea kotivaatteet, joihin kuuluu villatakki, jonka hihassa on reikä. Reiän ympärys on hiilenmusta. Hiha paloi Jouluna.

Vankina hotellissa

Kävelin eilen rautatieasemalta hotellille. Pienen kapsäkin pyörät juuttuivat pakkasessa. Laukkua oli raskasta vetää ylämäkeen. Iltaluennoilla amerikkalainen professori sanoi moneen kertaan "in rich countries like Finland and poor countries like USA". Mies heilui lavalla yli ajan. Jälkeenpäin pidettiin paneeli: suomalaiset osanottajat näyttivät porukalta, joka selitti hiihdon doping jupakkaa, ilmeet olivat murheelliset. Me emme turhaan hymyile vaikka maamme terveydenhoitoa kehutaan. Otamme tyynesti vastaan mitä tulee.

Tämä päivä meni vanhalla rutiinilla. En ole poistunut yli vuorokauteen hotellista. Polotin äsken oman huomisen esitykseni yksinäni pariin kertaan. Otan kauneusunet ja pukeudun kohtalokkaasti mustaan illallista varten.

Saisinko yhden kuperkeikan

Suoraan pääkallopaikalta luentosalista. Alkaa jo hyydyttää. Voisiko joku tanssia, laulaa tai heittää kuperkeikan.
Ehkä teen sen itse.

Keski-iän ihannointia

Eräs toinen blogi (erinomainen sellainen, en osaa linkitellä) herätti ajatuksia vanhemisesta. Minä olin pelokas, ujo ja monin tavoin yksinäinen lapsi. En puhunut kenellekään aikuiselle peloistani. Nuorena olin ahdistunut. Vuosi vuodelta elämä on tullut paremmaksi, ainakin kun mitään fyysisiä ongelmia ei vielä ole. Ikävää, että tämä loppuu aikanaan. Tästä näkökulmasta on vaikea ymmärtää nuoruuden ihannointia. Keski-ikä on paras!

EI!

Nyt on kuulemma myynnissä vedenkeittimiä, jotka keittävät veden kolmessa sekunnissa. Erästä keitintä mainostetaan: neljä eri lämpöasetusta parhaimman maun saavuttamiseksi. Edellä mainitussakin lie tarkoitus keittää vesi kiehuvaksi, mitenköhän se keittotapa vaikuttaa veden makuun? Joudun tekemään jatkuvasti päätöksiä, en enää halua valita vedenketon lämpöasetuksia. Nyt kun veden saa keitettyä nopeammin niin joutuu miettimään mihin käyttää vapautuvan ajan. Aiemmin vesi keitettiin hitaasti liedellä ja joskus vielä hitaammin puuhellalla. Yksi tuttuni oli muutaman kuukauden Afrikassa. Hän kertoi kuinka teen keittoon meni tunteja tulen sytyttämisestä lähtien.

Lähden tänään Helsinkiin alani kokoukseen. Minulla on siellä pieni esitys. Viikon kuluttua on toisessa koulutuksessa myös pieni alustus ja sellainen väittely, keväällä on kaksi oikeaa esitelmää ja kolme lehtireferaattia. Olen mukana yhdessä projektissa, johon hyvin todennäköisesti tulee liittymään esitemien pitoa. Nyt pitäisi opetella sitä ei-sanaa ja hartaasti. Pitää muistaa olla sokaistumatta siitä, että pyydetään johonkin, vaikka se olisikin imartelevaa. Hyvinkin todennäköisesti en ole ensimmäinen jota on kysytty: joku toinen (toiset) on ollut vain fiksumpi ja sanonut EI.

Noloa

Istumme Viidassa pitkän pöydän molemmin puolin, opettaja istuu pöydän päässä. Kaikille on muotoutunut oma paikka. Minä tulen ajoissa ja lataan kahvinkeittimen, suurin osa juo kuitenkin teetä. Arvelen, että teen juominen on merkki korkeammasta kirjallisesta lahjakkuudesta, minä en sitä juo. Istuin lauantaina paikallani pöytälevyä tuijottaen, pää kumarassa. Yritin oikaista yläselkäni ja huomasin,että se oli mahdotonta. Kaulakoruni oli juuttunut rintaliveihini. Jouduin pitkään ponnistelemaan ennenkuin sain sen irroitettua ja taas suoristettua itseni.

Joku kertoi ystävästään, joka oli äitiyslomalla imettänyt lasta puistossa. Hän kulki kotia kohti vaunuja työnnellen ja ihmetteli ihmisten katseita, hän oli unohtanut sulkea vaatetuksensa imetyksen jälkeen. Klassikko on se kun alat kaivella rahapussiasi ja käsilaukustasi lentää kaupan lattialle pikkuhousunsuoja tai tamponi. Toinen klassikko on takahiuksiin unohtunut tarrapapiljotti. FB:ssa eräs kertoi kassin tarrapintaan tarrautuneista mustista string-alushousuista. Viime perjantain pikkujoulusaunaan oli joltakin naiselta jäänyt alushousut, asiasta ilmoitti eräs miespuoleinen ylilääkäri sähköpostissaan. Saattavat olla vaikka omat alushousuni. En aio käydä tarkistamassa.

Nostalgia

Sisareni täyttää keväällä 50 vuotta. Sisareni ja hänen miehensä ovat hankkineet vinyylilevysoittimen. Sisareni alkoi kaipailla vanhoja levyjään. Kaikilla oli Mike Oldfieldin 1973 julkaistu levy Tubular Bells. Meille oli kertynyt niitä kolme kappaletta (ex-mieheni, minun ja sisareni kappaleet, sisko antoi meille levyjään lainaksi koska asusti pitkään ulkomailla). Olimme siis kaikki hyvin ainutlaatuisia ihmisiä. En ole varma pystyisikö enää kuuntelemaan sitä, musiikki taisi olla tekotaiteellista pimputusta. Sen ajan klassikkoja olivat myös Led Zeppelinin, Deep Purplen ja Pink Floydin levyt, joita oli lähes kaikilla. Sisareni opiskeli yliopistossa humanistisia aineita joten hänellä oli myös Nina Hagenia ja mahdollisesti David Bowieta, en ole varma. Mitä tulee suomalaiseen musiikkiin (jota ei juurikaan tuolloin arvostettu, korkeintaan yhtyettä Tasavallan presidentti)monella oli Pekka Strengin LP. Nuorisokulttuuri oli tuolloinkin jakautunutta, mutta se ei ollut yhtä monimuotoista kuin nykyisin.

Lapseni ovat kertoneet, että ex-mieheni hyllyssä on levyjä, joissa on siskoni nimi. Mietin miten saisin häneen yhteyttä kysyäkseni niitä. Tapaan häntä nykyisin ainoastaan painajaisunissa. Hän ei missään nimessä ole paha ihminen, jostain syystä me kuitenkin yhdessä muutama yö sitten hävitimme ruumista. Uni oli niin todellinen,että yöllä heräsin ja mietin,miten pystyn tämän syyllisyyden kantamaan. Sain hänet kiinni FB:n kautta ja siskoni saa mahdollisesti nostalgiahetkensä.

Kriisi

Olen kriissä. Ensinnäkin lukijamäärät laskevat. Toisekseen huomasin virheen artikkelini tiedostossa. Ärsyttää niin, ettei pysty tekemään mitään järkevää. Pesin vessan oikein kovalla kädellä, ei auttanut. Aion mennä jumppaan, mutta sitä pitää odottaa vielä kolme tuntia. Näen öisin painajaisia. Edes Aamulehti ei huvita minua.

Karannut lukija

Ihan oikein minulle. Ylpistyin 62 lukijasta, nyt teitä on vain 61. Joku karkasi. Johtuikohan se niistä kusiläikistä hangella. Ei voi mitään. Yritän nousta tästä alhosta.

Kirjainten jako

Kirjailija Hannu Luntiala on kirjoittanut romaanin, joka koostuu nekrologeista. Hän luki meille yhden oikean Hesarin nekrologin espanjalaisesta kirjailijasta http://fi.wikipedia.org/wiki/Miguel_Delibes, jonka vastuulla oli Espanjassa ollut e-kirjain. Siellä tunnetaan aitoa vastuuta kielestä ja joka kirjaimella on oma vastuuhenkilönsä. Mietin asian soveltamista Suomen oloihin. Antaisin A:n Antti Hyrylle jo siitäkin syystä, että minulla on huono omatunto, en ole koskaan lukenut hänen tekstejään. B menisi Bo Carpelanille, B-kirjainta tarvitaankin niin harvoin, sopii suomenruotsalaiselle. C:n saisi Claes Andersson, en taida jaksaa enempää. Kjell Westö saisi kuitenkin Å:n, Arto Paasilinna Ö:n ja Jari Tervo V:n. Sofi Oksaselle pitää antaa vaikka F ja Pirkko Saisiolle L.

Väriterapiaa

Mietin tänään Viitaan kävellessä Krzysztof (krzsztfzstkiitos Wikipedia) Kieslowskyn elokuvatrilogiaa kolme väriä punainen, valkoinen ja sininen. Katselin jalkakäytävää, olihan sen verran liukasta, kuljin varoen. Ensimmäinen väri oli keltainen, auringon väri: kusiläiskät hangessa. Nähtävissä vaalempaa herkempää värisävyä ja sitten jo sellaista kypsempää rusehtavaa. Punainen, intohimon ja rakkauden väri: kadulle levinnyt veri. Sateenkaaren koko kirjo:oksennus. Nähtävissä myös ihmiskehon läpi käymättömiä värejä kuten vihreä rauhan ja toivon väri: eilinen kurkkusalaatti.

Mies kadulla kysyi minulta, paljonko kello mielestäni oli. Ehkä se on mielipideasia. Rankan päivän jälkeen mielestäni kello oli kahdeksan, seinässä oleva digitaalinen näyttö sanoi 16.30.

Viidassa vieraili Hannu Luntiala, sympaattinen, komea ja älykäs mies. Kaikki kirjailijavieraat ovat kertoneet tunteneensa itsensä jotenkin erilaisiksi lapsena. Olen kokenut samaa, vahinko kyllä se ei vielä tee kenestäkään kirjailijaa.

Hullu ruusu ja Aamulehtikatsaus

Näin sunnuntaiaamuna Aamulehdessä opetetaan tamperelaisia kaatumaan oikein. Jos en olisi muuttanut Tampereelle kaatuisin edelleenkin väärin ja murtaisin luitani. Laittaisin jalkaani sileäpohjaiset kengät.

Mies unohti vaimonsa parvekeelle, josta naisparka lopulta pelastautautui huutamalla ohikulkijalta apua. Mies ei ollut syyllinen, nainen joutuu maksamaan oikeudenkäyntikulut.

Aamulehti kirjoitti myös potilastietojärjestelmästä ja sen iki-ihanasta lääkeosoista. Kiitos että saamme kehittää kärsivällisyyttämme ja mielentyyneyttämme sen avulla.

Minä tunnen itseni Laila Hirvisaareksi. Minulla on 62 lukijaa! Kuitenkin kohta häivytte muualle. Tuon marinoita en enää lue! En pidä huutomerkeistä, nyt olen piilottanut tekstiin jo kaksi. Taidan laittaa vielä kolmannen! Ja neljännen. Saan tehdä täällä mitä haluan!

Viikonlopun runo on nyt lihaisa kirjoittajana Risto Ahti:

TANSSILAVAN LUONA (SOIDESSA TANGON JA LOISTEESSA KUUN)

Kolmesta joudut valitsemaan. Valitse neljäs. hullu ruusu, mikä ruusu tahansa.
Valitse minut.
Moni ihminen on älykäs- näet miehen lennokkaasti puhuvan ratsastamisesta.
Mutta kun hevosen selkään noustaan ovat reidet liian hauraat-
puu pölyksi menee, kun sitä liikaa kuivataan.
Valitse ruusu, mikä ruusu tahansa. Valitse hullusti.
Moni mies ja nainen on jopa tunteellinen, yöllä, yöllä, mutta aamulla huokaa
raskaasti, ei kestä liharuokaa.
Valitse ruusu!
Pahin kaikista on pelkkä lihan halu- se valtaa mielen ja ottaa kenet tahansa,
mutta aamun tullen alkaa julmasti valita.
Kolmea sinulle tarjotaan- ota neljäs. Ota hullu ruusu, mikä ruusu tahansa.
Valitse minut!

Paula

Paula

Paulalla oli käheä ääni. Hän kävi bilettämässä tyttäriensä kanssa. Jalat olivat vielä hoikat vaikka vatsan kohdalle oli kertynyt hieman rasvaa. Paula veti jalkaansa korkeakorkoiset pehmeät nahkasaapikkaat. Silmiä kehystivät ripset, joihin oli askarreltu ripsienpidennykset, kuin hämähäkin koivet. Paulalla oli geelikynnet, kynsien päissä kimallusta. Paula ei voinut siivota. Hän osoitti kynsillään mistä kohtaa piti puunata, virolainen siivooja hankasi ja kiillotti. Paula maksoi hyvin, ainakin omasta mielestään. Paula oli ikuisella laihdutuskuurilla.

Paulan nuoret poikaystävät vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Paula vain naureskeli ja vaihtoi yhä nuorempaan ja somempaan. Kuljetti aikansa käsipuolessaan kuin maskottia.

Paula tapasi Veetin kahvilassa. Kahvila oli täysi ja Veeti istui tyhjälle tuolille Paulan viereen. He puhuivat tuntikausia. Veeti oli 28-vuotias, hän oli kotoisin Saarijärveltä. Paula katseli Veetin täyteläisiä huulia, valkoisia hampaita ja kasvoille valahtavaa hiustupsua. Hiukset oli kiedottu poninhännälle. Paula haaveili upottavansa sormensa noihin hiuksiin. Veetin käsivarteen oli tatuoitu bändin nimi, josta Paula ei ollut koskaan kuullutkaan. Paula vei Veetin kotiinsa saman tien. Aamulla Paula salaa hiveli Veetin hiuksia.

Veeti toi Paulan suureen asuntoon vähäiset kamansa. Veeti heitteli likaiset sukkansa mihin sattui, eikä Paula tuntunut välittävän, keräsi vain hikiset vaatteet design-huonekalujen päältä ja lautalattialta, laittoi hellästi pesukoneeseen. Paula silitti Veetin kalsaritkin.

Parin viikon kuluttua Veeti lähti kavereiden kanssa kaupungille ja kehotti Paulaa tekemään saman. Paula naurahti käheästi, mutta kurkkua kuristi. Veeti suuteli Paulaa ja heitti nahkatakin päällensä, paljas jalka vilkkui resuisesta farkunlahkeesta.

Paula soitti tyttärilleen, mutta kumpikaan heistä ei ehtinyt elokuviin. Paula vietti illan nahkasohvalla ja katseli elokuvia kykenemättä keskittymään. Paula säpsähti jokaista kolahdusta. Yhdeltä Paula lopulta meni sänkyyn. Nukkumisesta ei tullut mitään. Neljältä Veeti tuli kolistellen, heitti vaatteet päältään ja työntyi Paulaan. Paula katseli pitkään ponnarista irronneita hiuksia ja seurasi sormenpäällä käsivarren tatuointia.

Aamulla Paula laittoi lattea, paistoi munia, asetteli tarjolle hunajamelonia, ilmakuivattua kinkkua, puristi kannuun appelsiinimehua. Veeti nousi puolilta päivin ja he rakastelivat. Veeti kertoi lähtevänsä vielä samana iltana Berliiniin yhden kaverin luo. Hän ei osannut sanoa, kauanko viipyisi. Veeti voisi jopa jäädä Berliiniin, kaverilla oli siellä pubi, josta Veeti saattaisi saada töitä.

Paula katsoi keittiön ikkunasta Veetin huoletonta selkää ja tunsi ensimmäistä kertaa itsensä vanhaksi.

Minä liikkaan

Meillä oli hauskat pikkujoulut. Erkoistuvat lääkärit olivat tehneet elokuvan tyyliin teho-osasto. Huima teos. Lauloimme kitaran säestyksellä yömyöhään. Nyt väsyttää. Nousin ylös petistä vasta kymmeneltä. Minä osallistuin yhteen ohjelmanumeroon, olen aina yhtä hämmästynyt kun minut otetaan mukaan ja pidetään osana porukkaa sillä olen ollut täällä vasta kolme vuotta, joka on hämäläisellä ajanlaskulla mitätön pisara maailmakaikkeudessa.

Aiemmin suunnittelin aamulla jo ennnen ylösnousua päivän aktiviteetteja ja pinkaisin ylös. Minusta on tullut laiska, nouseminen ja vaatteiden päälle kiskominen on käynyt yhä hitaammaksi toimitukseksi. Minun on pian noustava viiden maissa ehtiäkseni töihin. Järkevintä olisi jättää nukkuminen kokonaan väliin. Luin jostain, että nyrkkeilijä Eva Wahlström aiemmin meni lenkkivaatteet päällä nukkumaan, jotta pääsi heti aamulla juoksemaan. Minä haaveilin lapsena samasta, uneksin myös kylpyammeessa nukkumisesta. Olen aikuinen ja saan tehdä mitä haluan, tietyssä mittakaavassa. Jospa toteuttaisin tuon vaatteet päällä nukkumisen, voisin olla nyt jo lenkkipolulla. Tai sitten en.

Konekirjoittaja sanoi minulle, ettei sellaista verbiä kuin liikata ole olemassa. Minusta se on ihan normaali Suomen kielen sana. Jos jalka on pipi, niin saattaa joutua liikkaamaan.

Miten käydään vessassa: yksityiskohtainen ohje

Varoitus: teksti saattaa sisältää marinaa.

Suomessa asiat eivät voi olla huonosti tai sitten kiero tiedonvälityksemme haluaa kääntää kansalaisten ajatukset pois todellisista ongelmista. A-talk ohjelma käytti kokonaisen tunnin sen pohdiskeluun paljonko D-vitamiinia pitäisi suuhunsa pistää. Seurasin ohjelmaa melko huonosti ja suoritin samalla kaikenlaisia kodinhoitotoimia. Mukana keskustelussa oli kaksi maltillisen linjan asiantuntijaa sekä kaksi yksityisajattelijaa, jotka kehottivat mättämään kyseistä vitamiinia oikein olan takaa. Tähän asti erilaiset vitamiinitutkimukset ovat lopulta osoittautuneet pettymyksiksi, vitamiineista ei ole ollut syövän ehkäisyyn noin yliannoksina nautittuna. Itse otan pari D-vitamiinitablettia silloin tällöin, kun satun muistamaan.

Aamulehti jatkaa opettavaisella linjallaan (miten kuorit appelsiinin jne.) Tällä viikolla opetettiin mm. miten asioida kaupan kassalla: pidä kohtelias väli seuraavaan asiakkaaseen, toimi rauhallisesti, kaiva kukkaro valmiiksi esille. Nyt sitten minäkin osaan käydä kaupassa. Ehdotan seuraavan opettavaisen jutun aiheeksi, miten käyt vessassa. Suosittelen erillisiä ohjeita naaras-ja uroshämäläisille.

Avaa vessan ovi. Sytytä valo, jotta löydät pöntön helpommin. Avaa kansi, muuten seuraukset saattavat olla sangen ikävät. Laske housut alas ennen toimenpidettä. Tee tarpeesi. WC paperi sijaitsee usein telineessä oikealla puolellasi. Ota maltillinen määrä paperia ja pyyhi. Vedä housut ylös, muista sulkea vetoketju. Vedä vessa, mekanismit vaihtelevat eriöissä, kannattaa tutustua toimintaan jo etukäteen. Pese ja kuivaa kätesi. Poistu WC:stä rauhallisesti. Sulje ovi.

Suosittelen havainnollistavien kuvien liittämistä tähän erittäin tarpeelliseen ja pitkään odotettuun opettavaiseen artikkeliin.

Talvipyöräilyn iloja

Ensin aurataan autotien lumet pyörätielle, sitten kävelykulkijoidenkadun lumet pyöräväylälle. No johonkin ne lumet on tietysti laitettava. Miten tuossa pyöräillään?

Perusteellinen analyysi kaikesta

Istuin tänään projektikoulutuksessa. Mieleeni välillä juolahti, että tämänkin ajan voisi tehdä sitä tärkeää projektia. Tekisin varmaankin projektia väärin ilman tätä opetusta. Minulla oli tänään mukanani villasukkaneule, mutta en kehdannut ottaa sitä esille. Onneksi iPhonesta saattoi välillä tarkistaa sähköposteja ja käydä FB:ssa.

Ystävä aloitti psykoanalyysin ja on siitä innoissaan. Hän saa maata (tämä tapahtuu siis oikein perinteiseen tapaan) kolme kertaa viikossa sohvalla ja puhua mitä mieleen juolahtaa. Minäkin haluan analyysiin! Tunnen erään pariskunnan, joista molemmat kävivät läpi oman analyysinsa, he eivät ole enää naimisissa. Kuinka joku jaksaa analyytikon työtä, en jaksaisi kuunnella uudelleen ja uudelleen saman ihmisen lapsuusmuistoja. Ehkä mielikuvani analyytikon työstä on vääristynyt.

Minä haluaisin hyvän itsetunnon. Palaan stand up koomikon esiintymiseen. Hän puhui suomalaisten uudesta vietituotteesta: koulutuksesta. Suomalaisen koulutuksen myötä jokainen oppilas oppii nopeasti luettelemaan kolme asiaa, joissa on huono.

Burn auts

Tanssiteatteri MD:n esitys Burn auts Hällässä. Ohjaus ja käsikirjoitus Anna-Elina Lyytikäinen, koreografia Anniina Kumpuniemi, valot Sari Mayer, äänisuunnittelu Matias Palo, video Henry Naiduwa Wadu, esiintyjät Suvi Eloranta, Mikko Heino, Sara Kovamäki ja Samuli Roininen.

Lippua ostaessa kysyin mahtuuko esitykseen vielä. Lipunmyyjä näytti hämmästyneeltä. Katsojia oli muutama. Minä pidin esityksestä. Tosin olen katsonut vähän tanssia, joten vertailukohtia on niukasti. Tanssi oli helposti tällaisen aloittelijankin ymmärettävissä. Tanssijat säälittivät, niin vähän katsojia oli. Yritin taputtaa kahden edestä. Esityksen jälkeen laitoin vieraskirjaan suorastaan ylistävän arvion. Jos raukat sen voimalla jaksaisivat. Parhaansa yrittivät ja mielestäni onnistuivat ja Hesarissakin kehuttiin.

Päivän saavutukset

Kahlasin lumihangessa kokoukseen, joka kesti tunnnin. Sieltä huhkin lumisia jalkakäytäviä hammaslääkäriin, jossa taas pelkäsin tukehtuvani omaan sylkeeni, en sitten kuitenkaan tukehtunut.Kävin syömässä ja sitten tulin kotiin ja vähän itkin. Mitään kunnon selitystä tälle käytökselle ei ole. Kisu vääntäytyi makaamaan vatsani päälle ja siinä sitten tuijottelimme toisiamme. Se tuntui jotenkin niin hölmöltä, että lopetin vetistelemisen. Nämä ovat tämän päivän saavutukset.

Viitaan tulee sunnuntaina vierailemaan kirjailija Hannu Luntiala. Lainasin kirjastosta tähän valmistautuakseni kaksi hänen romaaniaan. Toinen koostuu tekstiviesteistä. Sen lukeminen on hyvin nopeaa, mutta jotenkin rasittavaa. En kaipaa enää lisää tekstiviestiromaaneja. Teos on myytävänä Kirja Torilla hintaan 0.6 euroa. Kyseisessä liikkeessä käyminen hillitsee joutavia kirjailijaurahaaveita.

Jazz

Kävin Jazz-tunnilla. Kuuntelin pukuhuoneessa kanssatanssijoiden juttua.
"Mun sukkikset on rikki"
Kieltämättä varpaat pilkistävät tyttösen valkoisista sukkahousuista.
"Iskä sanoi, että pitää ostaa uudet. Iskä sanoi, että näytän köyhältä"
"Kato mun sukkia"
Toinen tyttö esittelee rikkinäisiä villasukkiaan.
"Söin kymmenen taatelia"
"Mä söin 200 grammaa suklaata. Pitäs lihoa neljä kiloa ens maanantaihin. Mä painan 45 kiloa. Iskä on ihan paniikissa"

Meinasin sanoa, että älä huolehdi. Minä painoin 49 kiloa kun aloitin opiskelun.

Laitoin kissankarvaiset lenkkivetimet päälleni ja lähdin kotiin. Yksi tuttu kehoitti neulomaan valkoiset angoralenkkihousut, ei kissankarvat näy. Ne hengittävät hyvin, huonossa tuulenpitävyydessä on angoravillaisten lenkkivaatteiden heikkous.

Häkki

Mietin yhden pienen tarinan julkaisemista. Pääosassa on keski-ikäinen nainen, joka ihastuu hyvin nuoreen mieheen, jätän sen ehkä ensi viikolle. Tämä on siis ennakkomainos. Naisen nimi on Paula, viimeaikaisten lööppien perusteella se voisi olla Katri-Helena.

Nukuin yöni todella hyvin. Se ei ole tapaistani. Ihanaa kun on voinut elää vähän omaan tahtiinsa ilman tiukkaa aikataulua. Huomenna onkin sitten mentävä kahdeksaksi kokoukseen ja puolilta päivin hammaslääkäriin. Torstai ja perjantai ovat sellaista projektikoulutusta, joka alkaa onneksi vasta yhdeksältä. Perjantai-iltana klinikan pikkujoulut. Ajankohta on oivallinen, ei joulukiireitä eikä taksijonoja. Viikonloppuna on Viita.

Kissa on kiva, mutta välillä rasittaa mustiin vaatteisiin kertyvä vaalea kissankarva. Yksistä lenkkihousuista sitä ei saa pois millään, olen kokeillut sellaista tarrajuttua ja vihannesharjaa, jälkimmäisellä se irtoaa paremmin. Myydäänköhän missään enää vaateharjoja? Lienee ainakin ostettava uusi harja vihannesten puhdistamista varten. Epäilen, että karvaisiin lenkkipöksyhin on vain totuttava, ovathan ne toisaalta lämpimämmät.

Harri (rauha hänen kissasielulleen) piti kovasti leikkelekinkusta, tämä nykyinen hieno kissani pitää ainoastaan kuivamuonasta. Iltaisin Harri piiloutui makuuhuoneen sängyn alle, eikä sitä saanut houkuteltua sieltä millään muulla kuin kinkkiviipaleella. Pianhan se oppi, että saadakseen kinkkua oli piilouduttava makuuhuoneeseen, vaikka kuinka yritti estää sitä vilahtamasta sinne niin ei onnistunut.

Harri hyppäsi kevyesti hattuhyllylle, tämän kissaneidin jalka saattaa lipsahtaa pöydälle hypätessä. Harri karkasi kolmannen kerroksen parvekkeelta kun ovi oli jäänyt auki. Hän löytyi viikkoja myöhemmin laihana ja katuvaisena. Oli jonkin aikaa hissunkissun kunnes palasi entiselleen. Villi löytökissa on aina villi luonnoltaan.

Kuva on hämeenpuiston sähkökaapista. Tekstit eivät näy,mutta siinä lukee mm. jotain sinnepäin että "kalenteri liikuttelee sinua" ja "rakennat itsellesi häkkiä". Näin teen. Tänään karkaan, huomenna palaan säyseänä itse rakentamaani häkkiin.

Koululääketieteen läpimädättämä

Minusta tuntuu kummalliselta että henkilöt, jotka eivät usko siihen,että maailma on pannukakku, luottavat kaikenlaisiin uskomushoitoihin. Yleensä luontaislääkkeen tehon näyttö perustuu siihen, että joku kakkosluokan julkkis kehuu mainoksessa saaneensa tuotteesta avun.

Eivät lääkefirmat ole mitään puhtaita pulmusia, ne ovat liikelaitoksia. Kuitenkin lääkkeeltä odotetaan näyttöä, joka perustuu ns. kaksoissokkotutkimukseen, eli lääkettä tutkiva ja sitä saava taho eivät tiedä onko tabletissa vaikuttavaa ainetta. Toki joskus selkeä teho tai sivuvaikutukset paljastavat asian. Lääketutkimusta valvotaan tarkkaan. Kaikenlaisia ihmerannekkeita saa myydä kuka vain. Ns. luontaislääke ei ole aina vaaraton ja usein se on kallis.

Mitä tulee ravitsemukseen, lienee melkolailla tarkasti osoitettu, että Välimeren maiden ruokavalio on ihmiselle terveellinen sisältäen paljon kasviksia ja oliiviöljyä. Nyt tuntuu jyräävän villitys, johon kuuluu suuren eläinrasvamäärän ja proteiinin syönti. Minusta se ei ole erityisen eettistä ja ekologistakaan.

Olen koululääketieteen läpimädättämä tyyppi.

Lisäsin kuvan, kävin eilen Villa Macissa, taulu on Helge Riskulan.

Naamakirja

Olen FB:ssa ja se on minusta vilpittömästi hauskaa. Tiivistän asioita mielelläni pariin lauseeseen. Minua ärsyttää luritukset, joita ihmiset pyytävät kopioimaan statukseensa, "jos sinulla on ihana tytär/ jos lähipiirissäsi on joku joka sairastaa eturauhassyöpää/ kärsii virtsainkontinenssista". En kopioi näitä tekstejä enkä aio jatkossakaan kopioida.

Joidenkin statukset ovat yhtä ylistystä "ihana ulkoiluilma" (tuulee ja pakkasta -30"), jotkut aina siivoavat "hinkkasin hammasharjalla kylpyhuoneen laattojen saumat", jotkut valittavat (kuten minä), erään taas linkittävät jatkuvasti musiikkia Youtubesta. Yksi työkaveri aloitti aina viestitellä minulle noin realiaikaisesti, "on sitten uusi vuosi..." kunnes sain paikallaoloni peitettyä.

Olen saanut vaikutteita stand up illasta. Siellä puhuttiin nettikiusaamisesta,joka on aikamme kammottava ongelma. Otat kuvan nyrkistäsi ja lähetät sen inhottavalle tyypille liitetiedostona. Siinä vastaanottajan housunpuntit alkavat tutista.

Leima ei onneksi otsassa

Olin eilen ylioppilastalolla. Olin siellä viimeksi n. 30 vuotta sitten. Kävimme kaverin kanssa Tampereella pyrkimässä silloiseen Tekniseen korkeakouluun. Tuolloin YO-talolla esiintyi Kaseva. Seuraavana aamuna bussissa matkalla pääsykokeisiin oli kurja olo. Siitä huolimatta pääsin sisälle sähköpuolelle. Meitä naisia oli parikymmentä, miehiä noin sata. Suurin osa miehistä kantoi Cavalet merkkistä salkkua. Harjoitustöissä assistentit auttoivat meitä naisia, miehet saivat tulla toimeen miten taitoivat. Pippaloissa oli mukana lastentarhaopettajaopiskelijoita. Huomasin melko pian,ettei se opiskelu ollut minun juttuni.

Nyt kävin YO-talolla kuuntelemassa kahta stand up koomikkoa: Harri Lagström ja Teemu Vesterinen. Molempien käsikirjoitus oli hauska, Harrin ehkä ilkeämpi, Teemun fyysisempi. Kumpaakaan ei olisi voinut esittää televisiossa parhaimpaan katseluaikaan. Homma tuntui sopivan spontaanilta mukaanlukien kettuilu vessaanmenijöille. Tämä oli Teemu Vesterisen viimeinen keikka, harmi. Miehen aksentissa kuului mukavasti Saarijärveläisyys. Mies kuulemma nykyään on yksi Uutisvuodon kirjoittajista. Kuvassa leima, jonka saimme. Ihan kuin teininä.

Suunnittelen jo keski-ikäisen naisen stand up esitystä. Opettelen juuri uutta katu-uskottavaa puhetapaa, jossa joka toinen sana on v-u. Kun menen taas töihin niin aion aloittaa repliikillä: Mikä v-u teitä vaivaa?

Symmetria

Viikonlopun runo on ehdottomasti Anja Erämajaa teoksesta "Laulajan paperit"

PERUUKISSA JA ILMAN

Leppänen laulaa en kadu en. Yhdyn väliosaan, valehtelen. Olin liian laiska meikkaamaan. Olin liian laiska käyttämään hameita. Otin riskejä: se likainen tukka jonka kannoin päässäni kauppaan, jota vastaan tuli tuttava, joka kysyi mitä kuuluu, jolta ei voinut kysyä mitä eroa on revolverilla ja pistoolilla. Tunnen miten minua tähdätään. Päättävät puolestani. Jää Vironperä näkemättä, ja Bali, ja Jupiter. Ilmiö ei odota. Yleisö tuijottaa.

Mikä minä luulen olevani luullessani, että he vaivautuisivat ampumaan minua. Riittää kun eivät rakasta, tule halaamaan, hipelöimään paidan helmaa, ihana, ihana. Jos heittäisi murteella jotain, jos sanoisi että seuraava sota käydään puutarhatonttujen puolesta ja vastaan. Isken korttia pöytään, se näyttää ruutujätkää: mene lääkäriin. Tee itsestäsi symmetrinen. Symmetria pitää pöydän pystyssä. Symmetria auttaa jaksamaan. Symmetriset ihmiset solmivat kestäviä liittoja, viihtyvät, juovat vähemmän viinaa, enemmän teetä, ovat kokolailla omillaan, eivät kaadu, harvoin kompastuvat. Symmetrisen ihmisen äänihuulet lepattavat tasaisesti toisiaan vasten.

Stand up

Lähden tänään kuuntelemaan stand up komiikkaa. Olen kerran aiemmin kuunnellut sitä. Koomikko oli amerikkalainen, joten kolmasosaa vitseistä en ymmärtänyt ollenkaan, kaksi kolmasosaa luulin ymmärtäväni, siitä luultavammin kuitenkin ymmärsin puolet oikein ja puolet omalla tavallani. Nauroin silloin kun muut nauroivat. Monesti aihepiiri oli vieras: amerikkalaiset pintajulkkikset, huumeet ja seksi. No seksi on tietysti jossain määrin tuttu aihe.

Tilaisuuden jälkeen lähdemme yllätysjuhliin, yllätyshenkilö täyttää 30 vuotta. Juhlat alkavat vasta kello 21, joka on minusta liian myöhäinen ajankohta aloittaa juhliminen. Tässä taitaa kulkea raja minun ja kolmekymppisen välillä, muuten ei suuria eroja ole. Ihminen ei paljon muutu, vaikka tähän tomumajaan tulee pieniä huononnuksia.

Aikoinaan kun vielä tuli käytyä kuppiloissa kävimme yhden kaverin kanssa tammikuussa ravintolassa. Väkeä oli vähän. Kun kerroimme asiasta töissä niin työkaveri sanoi, että maaliskuussa ne alkavat vasta kollitkin mouruamaan. Tammi- ja helmikuu kannattaa viettää kotona ja vaikka leipoa sämpylöitä. Minä leivoin eilen, ne olivat hyviä. Mietin mielessäni, että käyn gynekologilla, oopperassa ja laulan karaokeakin tiheämmin kuin leivon sämpylöitä. Karaokea laulan vain humalassa ja suuressa remuavassa porukassa kun lavalle pakotetaan. Tein yhdeksän sämpylää.

Lähden pian jumppaan. Uusi vuosi, vanhat päätökset.

Karanneen lauseen perässä edelleen

Kävin V:n kera lounaalla, söin lohta ja punajuurta, V söi siikaa, kalliin annoksen. Kävin V:n luona juomassa espressoa. V lupasi antaa minulle kenkiä, jotka olivat käyneet hänelle pieneksi, eivät mahtuneet minullekaan. Raskauksien myötä jalkani kasvoivat, nyt ne ovat alkaneet kutistua. Joudun pian ostamaan kengät lastenosastolta.

Tulin takaisin työn ääreen. Joku pipopää on vienyt paikkani. Suunnittelen edelleen nerokasta aloitusta artikkeliini.

Karannut lause

Kyllä ei ole hyvä tehdä täällä töitä. Tuoli on huono, selkään sattuu. Muut huoneessa olijat ovat niin omiin hommiinsa keskittyneitä, että se häiritsee, tuntee itsensä huonoksi. Ajatus harhailee pitkin huoneen nurkkia, vaikea saada sitä taas kiinni. Tavoitteena on kirjoittaa omaperäinen, iskevä alku lääketieteelliselle artikkelille. Kaikki alan artikkelit alkavat samalla lauseella. Ei minun, tulevat sukupolvet tulevat hämmästelemään lauseeni neroutta. Pitäisi enää vain keksiä tuo lause.

Täysi silmä

Nukuin viime yönä hyvin, heräsin uneen, jossa nostin vauvan vaunuista ja sanoin "nyt mennään syömään jäätelöä". Uneni ovat yhtä kiinnostavia kuin elämäni. Nukun huonosti kun olen stressaantunut ja olen sitä usein. Lapsena kuulin kuinka mummo kuorsasi, aamulla hän aina sanoi "en nukkunut silmän täyttä".

FB päivitys

Tila:
On Äänekoskella, tilastomies väsää hienoa kuvaa.(päivitetty 8 t sitten)

Tila:
On Äänekoskella, sataa lunta. (päivitety 7 t sitten)

Tila
On Äänekoskella, kutoo villasukkaa. (päivitetty 6t sitten)

Tila:
On junassa. Kävi pojan kanssa syömässä. Söi paistettua ahventa. (päivitetty 3 t sitten)

Tila:
On pian Tampereella. (päivitetty 2 t sitten)

Tila:
Tuli kotiin. (päivitetty 1 t sitten)

Tila:
Syö porkkanaa ja kuuntelee Mari Boinea. (päivitetty 20 min sitten)

Tila:
Kuuntelee Mari Boinea. (päivitetty 15 min sitten)

Tila:
Levy loppui, pitäisi vaihtaa uusi. (päivitetty 10 min sitten)

Tila:
Kuuntelee Wimmeä. (päivitetty 5 min sitten)

Tila:
Kuuntelee. (päivitetty 4 min sitten)

Tila:
Haki omenan. (päivitetty 3 min sitten)

Tila;
Syö omenaa. (päivitetty 2 min sitten)

Tila:
Odottaa. Ei tiedä mitä. Jotain. (päivitetty 1 min sitten)

Raportti

Junailin Tikkurilaan, takseilin lentoasemalle. Istuin kokouksessa, en ymmärtänyt mitään. Tulin autokyydillä Jyväskylään, valvoin vuodesohvalla, olen Äänekoskella. Täällä sataa lunta. Ei muuta raportoitavaa.

Varoitus!

Varoitus: teksti saattaa sisältää juonipaljastuksia.

Olen lukenut rinnakkain kahta kirjaa. Toinen niistä on lukupiirimme seuraava teos Pascal Mercierin "Yöjuna Lissaboniin" (Keltainen kirjasto). Olen sivulla 140, sivuja opuksessa on 611. Sanon suoraan, että kirja olisi ilman lukupiiriä todennäköisesti jäänyt lukematta.Siinä käytetään keinoa, joka ei ole minusta tämäntyyppisissä kirjoissa harvinainen. Kirjan sisällä on toinen kirja. Se sisällä oleva kirja on yleensä salaperäinen, filosofinen ja vaikeaselkoinen. Tässä romaanissa sisäkirja on portugalin kieltä, jota päähenkilö ei ennestään osaa.Päähenkilö Gregorius on latinanopettaja, joten hän saa nopesti selkoa tekstistä. Sisäkirjan teksti on sen tyyppistä jaarittelua, että tulee kiusaus hyppiä yli. Varsinaisessa kirjassa Grgorius on tavannut salaperäisen naisen, lähtenyt kesken oppitunnin junalla Lissaboniin, ostanut silmälasit ja uuden puvun sekä poolopuseron.Uudet silmälasit ovat aiempia kevyemmät ja niillä näkee eri tavalla kuin vanhoilla, joten ne todennäköisesti symboloivat muutosta, joka päähenkilössä tapahtuu. Minulla on vielä pitkä taival edessä: 471 sivua.

Anja Erämajan kirja "Kuuluuko tämä teille" on hyvin erityyppinen. Lainasin sen runohyllystä, joten se lie proosarunoa. Siinä kerrotaan kerrostalorapun asukkaista huumorilla, johon sisältyy tragediaa. Jaksan kopioda tähän kaksi:

Sänky on makaamista varten. Makaaminen on nukkumista varten, lepo työn tekemistä varten. Työnteko rahallista korvausta varten, rahallinen korvaus hyödykkeiden hankkimista varten, hyödykkeet hengissä pysymistä varten tai hengissä viihtymistä varten. Pysyminen ja viihtyminen suvun jatkamista varten, suvun jatkaminen- tähän kohtaan se aina jää, tässä kohtaa pito loppuu, sukset lipsuu, sutii tyhjää- liikettä varten? Voittoja varten, lopullista voittoa varten?

Sitten toinen vielä:

Kello 00.15, syön banaania, istun iltaa. Uskon itseeni.
Olen tässä vähän suunnitellut uutta sisustusta. Siirtäisin sohvaa
jos ei olisi yö. Mutta kerrostalossa ei öisin siirrellä huonekaluja.
Banaania voi syödä, banaani ei pidä meteliä
niin kuin näkkileipä. Olen tässä vähän miettinyt elämää.

Villasukat sivareille

Kävin joulutauon jälkeen Jazz-tunnilla. Opettaja oli selvästi päättänyt ottaa meiltä luulot pois. Teen vapisevilla jaloillani lähtöä suihkuun. Näin joulun jälkeen kuuluukin perinteisesti tätä syntisäkkiä piinata.

Lähden huomenna yhteen tutkimuskokoukseen Helsingin lentoasemalle. Voiko olla enää tylsempää paikkaa kokoontua. Sieltä matkustan junalla Jyväskylään, aamulla Äänekoskelle tilastomiehen luo ja sieltä Jyväskylään ja syömään pojan ja hänen kihlattunsa kanssa. Olen neulonut lapsille ja heidän kumppaneilleen kaikille hienot villasukat,S:n toinen sukka on kyllä vielä vaiheessa, mutta eiköhän ehdi torstaihin.

Hesarissa oli juttu siitä kuinka varusmiehille annetaan kaikille villasukat, jotka ovat vapaaehtoisten naisten kätösten työtä. Siskoni soitti ja sanoi, ettenkö minä neulo sukkia sivareille (poikani oli sivari). Kyllä sivareillakin varpaat palelevat. Ovat hekin sukkansa ansainneet. Meidänkin veteraanisivarimme V. oli niin auttavainen ja oppi paljon naisluonteesta kuunnellessaan kahvipöytäkeskutelujamme. Kaikki illuusiot poikaparan mielestä kitkettiin. Ei ole meillä nyt sivaria. Kovasti haluttaisiin uusi, jonka mieli sitten muokattaisiin ja nuori mies entistä viisaampana maailmalle potkaistaisiin.

Heijastin, yleisön pyynnöstä

Joku saattaisi pitää minua hieman originellina. Kuvaan maanantai-iltana toppatakkini rintapieltä. Mutta kun kerran pari henkilöä haluaa nähdä heijastimen niin tässäpä tämä. Raja kulkee sitten heijastimessa, en ala laajemmin asusteitani täällä enää esittelemään, vaikka jossakin vaiheessa suunnittelin sitä keski-ikäisen naisen muotiblogia.

Henkinen valmistautuminen

Minulla on yhteensä kahdeksan työpäivää käytettävissä artikkelin kirjoittamista varten. Artikkeli tulee käsittelemään erään taudin uusia luokittelukriteereitä. Aihe on siis erittäin innostava. Tänään on ensimmäinen kirjoituspäivä. Kutsun tätä päivää nimellä henkinen valmistautuminen.

Heräsin ajoissa olisihan edessäni vaativa tieteellinen tehtävä. Tein tiibetiäiset riitit. Ne nuorentavat: muut ihmiset vanhenevat vaan minä nuorrun, pian minulta aletaan kysyä Alkossa papereita. Join aamukahvin ja selailin päivän sanomalehtiä.

Kiirehdin kampaajalle kello yhdeksäksi. Hiukseni laitettiin siivompaan malliin. Kampaaja kertoi tulevan kesän matkasuunnitelmasta Lego Landiaan sekä lomalla tehdystä bussimatkasta Pohjanmaalle sukuloimaan. Yritin selailla sisustuslehtiä.

Söin kauppahallisssa savuporokeittoa. Tuntematon mies kehui heijastintani. Kävin kahvilassa, join kahvin ja söin korvapuustin. Pengoin kirjoja Lukulaarissa, en ostanut mitään. Runokauppa Kattilassa tilasin runokirjan. Myymälää pitävä mies kehoitti tulemaan huomiseen runoiltaan. Sanoin harkitsevani asiaa.

Kävin kotona ja ruokin kissan. Kissa kulki perässäni ja naukui. Televisiosta tuli sunnuntaina ohjelma, jossa kerrottiin naisista, jotka asustavat kissojen kanssa, en uskaltanut katsoa.

Lähdin kirjastoon ja palautin kirjoja. Kirjastovirkailija kehui heijastintani. Lainasin muutaman runokirjan ja levyjä, join kahvit kirjaston kahvilassa.

Suunnittelin tänään jumppaan menoa, mutta en voi mennä sillä hiukseni ovat niin hienosti ja tuhoaisin näin kampaajani työn.

Huomenna lähden työpaikalle kirjoittamaan. Tänään on enää turha aloittaa. Jos joku on huolissaan ja arvelee, että tuhlaan yhteiskunnan varoja niin ilmoitan, että en saanut EVO- rahoja hakemukseen liittyvän muotoseikan vuoksi. Ilman yhteikunnan tukea siis valmistun henkisesti vaativaan tieteelliseen ponnistukseeni.

Heikoille jäille

Miksi lapsista irtipäästäminen on niin vaikeaa? Luin eilen Johanna Venhon kirjaa "Yhtä juhlaa". Yhdessä runossa oli lause "lapset lähtevät hyvästejä sanomatta heikoille jäille". Näin se on.

Varmaan puuttuisin mielelläni joskus vielä tyttäreni vaihdevuosivaivoihin ja vanhaikotipaikka-asioihin jos se olisi mahdollista. Miksi se on niin vaikeaa. Pojasta luopuminen on ollut helpompaa. Yritän kovasti.

Eilen illalla ohjelmassa "Inhimillinen tekijä" setvi puolituttu perhe lapsen irrottautumista ja murrosikää. Mietin miksi ihmiset haluavat tulla televisioon puhumaan asioistaan. Onhan siitä toki apua muille. Kaikkien perheiden ongelmat ovat pohjimmiltaan melko samantapaisia.

Messu ja ovenkahva

Olen mahtava remonttinainen: muutaman viikon ajan eteisen ovenkahva on jäänyt käteen kun sitä on liian riuskasti kiskaissut. Kiinnitin sen takaisin. Olen tosi taitava, osaan käyttää ruuvimeisseliä.

Voimalassa keskusteltiin uskonnosta. Olen ajatellut, ettei usko ole nuorten intellektuellien juttu. Antti Nylen, joka on julkisesti uskovainen ja vielä katolilainen, lienee intellektuelli, hän on ainakin julkaissut kaksi esseekirjaa. Ymmärrän hyvin hänen katolilaisuutensa. Antti Nylen sanoi pitävänsä katolilaisesta messusta, koska se on aina sama. Minusta luterilaisen jumalanpalveluksen ongelma omalta kannaltani ovat saarnat, joita papit pitävät, olen heidän kanssaan niin usein eri mieltä. Jos luetaan ja lauletaan jotain ikiaikaista, joka aina pysyy samana niin sehän on jonkinlaista meditaatiota.

Olen niin kyllästynyt tähän homokeskusteluun. Sitäpaitsi se on minusta hyvin loukkaavaa homoseksuaalien kannalta. Ehkä voisimme jo mennä eteenpäin. Pitää tutustua Antti Nylenin teoksiin. Hän ilmeisesti herättää hyvin ristiriitaisia tunteita.

Ihana Sorin sirkus!

Kävin jumpassa, en ole käynyt noin kahteen vuoteen. Jaksoin erinomaisesti, on siis aivan turhaa haaskata aikaansa jumppaamiseen. Tosin vetäjä oli viimeisimmillään raskaana. Ostin kymmenen kerran jumppakortin, joten on pakko jumpata uudelleen. Tanssi on kyllä kiinnostavampaa.

Kävi nuorison kanssa Sorin sirkuksessa. Se on ihana! Taitavia nuoria, kiva bändi, elokuvateema oli ehkä vähän kulunut. Lopussa kun nuoret kävivät kiittämässä, tuli tippa silmään.

Sairaalasarjaelämää

Ajatuksenani on ollut jo jonkin aikaa kirjoittaa television sairaala-ja lääkärisarjoista kolumni. En katso lääkärisarjoja, yritän välttää niitä, ne joko tuovat liikaa mieleen työn tai ovat niin vääristeltyjä, ettei niitä voi siitä syystä katsoa. Nyt suunnittelin urakkaa, jossa katsoisin yhden osan kaikkia asiaa koskevia sarjoja. Maanantaina on peruskanavilla nähtävissä Mercy Peakin lääkäriasema, Lentävät lääkärit, Tohtori Kleistin perhe (onkohan tohtori lääkäri, toivottavasti ei), Tuho-osasto (jonkinlaista pilaa teho-osastosta?), Ensiapuosasto ja Sairaalan syke. En tiedä kannattaako moinen vaiva nähdä.

Teho-osasto on sairaalasarjojen aatelia. Sitä olen joskus katsonut. Ensinnäkään sarja ei tapahdu teho-osastolla vaan ensiavussa. Teho-osatosta olisikin vaikeampaa tehdä draamaa, potilaat makaavat piuhoissa ja hengityskoneissa eivätkä kykene näin puhumaan. Lääkärit säätelevät koneiden säätöjä ja laittavat noita piuhoja ja antavat määräyksiä lääkeinfuusioista. Kaksi kertaa päivässä potilaat kierretään yhdessä ja heitä hoitanut lääkäri haukutaan (näin tapahtui ainakin teho-osastolla, jossa muutaman kuukauden erikoistumisaikana työskentelin). Sairaalasarjoissa ei myöskään puututa sairaalapäivystämisen olennaisimpiin kuuluvaan ongelmaan, mistä potilaalle saataisiin järjestymään vuodepaikka. Samaan aikaan kun sairaalapäivystyksissä painiskellaan tämän paikkaongelman kanssa, päättäjät vähentävät noita paikkoja. Olenkin välillä miettinyt, että minulla on ylimääräinen sänky, kyllä siihen yksi mummo mahtuisi sairastamaan jos hinnasta sovitaan.

Touche

Viittaan Kaisan kommenttiin. Piti oikein sivistyssanakirjasta tarkistaa Touche, en löytänyt tähän tuota hienoa e-kirjainta. Tajusin äsken mikä myös on yhteistä noissa tapahtumissa, tuo hyväksikäyttäjä on aina jollakin tapaa korkeamman statuksen omaava henkilö kuin teon kohde.

Muistan vielä miten monen vieraan miehen nipistelyn, puristelun ja itsensäpaljastelun kohteeksi jouduin alle 20-vuotiaana. En usko, että olisin ollut tuolloin jotenkin hemaisevampi kuin vaikkapa 30-vuotiaana. Kivaa istua kirjaston lukusalissa ja huomata, että vieressä istuvalla miehellä on housun sepalus auki. Siinä on vaikeahkoa keskittyä opiskeluun. Jotkut miehet uskaltavat kohdella nuoria naisia eri tavalla kuin aikuisia. Nuoren naisen status on jollain tasolla korkea, kauneutta arvostetaan, toisaalta arvovaltaa ei ole.

Miesten positiivinen huomio on mukavaa, mutta ei jonkun tuntemattoman kammotuksen klähmäisen käden kosketus. Yleensäkin on selkeä raja siinä miten vierasta ihmistä saa koskettaa. Ensin tuo tissin imemisjuttu nauratti ja samaten miehen puolustus: kyseessä oli normaali tutkimus. Lääkärin työssäkin on selkeä raja koskettamisessa, jonka jokainen ymmärtää ja jos ei ymmärrä niin ei mielestäni tätä ammattia saa harjoittaa.

Menetetty viikko

Jään kolmeksi viikoksi pois työstä, yritän kirjoittaa artikkelia, pidän vähän lomaa, käyn koulutuksessa ja Hesassa parissa kokouksessa. Melkein sain neljännenkin viikon vapaata, mutta en sitten saanutkaan, nyt suren sitä menetettyä viikkoa.

Lääkärien maine on sitten taas mennyttä tissiä imeskelevän hepun takia. Anteeksi vain, mutta vain mies voi olla noin idiootti. Oli siis kyse lääkäristä, saarnaajasta tai vaikkapa johtajasta.

Somewhere

Kävin katsomassa Sofia Coppolan elokuvan Somewhere. Hänen elokuvansa Lost in translation on ollut yksi suosikeistani. Tässä uudemmassa filmissä oli jotain samaa, yksinäistä turhautunutta haahuilua hotellissa, mutta tästä puuttui se lämpö ja huumori, jota oli suosikkielokuvassani. Tämä oli täydellinen vieraantumisen ja yksinäisyyden kuvaus, päähenkilön tyttärestä huolimatta. Minua välillä tuskastutti päähenkilön (näyttelijä) toimeton istuskelu. Olisi vaikka lukenut jotakin. Merete Mazzarella on kirjoittanut kirjan lukemisesta: "Silloin koskaan et ole yksin". Olisi tehnyt mieli sanoa elokuvan miehelle "Mene vaikka kirjastoon äläkä siinä sohvalla möllötä". Jossain Woody Allenin elokuvassa Woody hyppää sisälle elokuvaan. Jos olisin voinut tehdä saman, olisin laittanut miehen lukemaan, kuuntelemaan musiikkia, käskenyt kävelylle, punaisen ristin ystävätoimintaan ja vaikka työväenopistoon kaappikellontekokurssille.

Tonavan aallot

Otan näköjään kirjoitusteni aiheet työpaikan kahvipöydästä. Keskustelimme armeijasta. Eräs mies oli yllättäen sitä mieltä, että yleinen asevelvollisuus tulisi lopettaa. Suomessa tällainen ajatus on melko radikaali, ehdottaja oli ehdottoman konservatiivinen kypsässä keski-iässä oleva lääkäri. Hän meni armeijaan jo aikuisena ammattiin valmistuneena miehenä. Vieläkin hän muisteli "Tonavan aaltoja". Tuvassa piti kiivetä ensimmäisen sägyn yli, sen jälkeen ryömiä seuraavan alitse ja niin edelleen. Kun tuli käsky nimeltään kaappikello menivät kaikki omiin vaatekaappeihinsa, aukaisivat oven ja sanoivat "kukkuu!". "Tonavan aallot" ja "kaappikello" olivat kollektiivisia rangaistuksia mitättömistä rikkeistä. En tiedä millainen armeija nykyjään on, mutta jos jotain tuo tyyppistä tapahtuu niin en ymmärrä miksi nuorten miesten pitää tuhlata aikaa moiseen typeryyteen.

Keskeytys

Keskeytin melakolistimisen siksi aikaa, että siivosin vessan ja laitoin pesukoneen pyörimään. Aion taas jatkaa melankolistista olemistani sohvallani ja kuunnella Tom Waitsin CD:n kolmannen kerran. Paras olla kerralla kunnolla melankolinen ja saada samalla riittävä annos Tom Waitsia.

Yöjuna Lissaboniin lähtee

Kuuntelen melankolisena Tom Waitsia. Silmäilen pöydällä makaavaa romaania. Lukupiirimme kokoontuu helmikuussa toista kertaa. Emäntä on valinnut luettavaksemme Pascal Mercierin teoksen "Yöjuna Lissaboniin". Kirjassa on sivuja 611. Takakannessa mainitaan, että kyseessä on tunteilematon matka, joka tuntuu rikkovan ajan ja paikan yhteyden. Pelkään pahinta, putoanko kärryiltä. Vihoviimeistä kirjoissa on hyppiminen aikakaudesta ja maanosasta toiseen. Toivoisin, että se ilmoitettaisiin tähän tapaan: Peräseinäjoki 1965, Marseille 2006...

Istun sohvallani ja pelkään, että elämä on toisaalla, en vain jaksa lähteä sinne. Sitäpaitsi on liian kylmä lahteä toisaalle.

Pakko vielä kerran siteerata Kai Niemistä:

alan oppia elämään:yksinkertainen mutta hidas prosessi:
täytyy vain lakata olemasta osaamatta,
lakata luulemasta että elämä on vaikeaa,
lakata tekemästä siitä vaikeaa,
selaamasta kaiken aikaa sen käyttöohjetta
lakata uskottelemasta ettei osaa

lakata selittelemästä, kun selittelyttää,
lakata olemasta vaiti, kun pitäisi puhua

lakata valehtelemasta,
lakata pettämästä
lakata luulottelemasta että elämä tapahtuu,
etenkin että se tapahtuu jossakin muualla,
ja pelkäämästä ettei itse ole siellä

Sähkövalon syvin olemus

Kisu pohtii sähkövalon olemusta.

Lupasin olla tänä vuonna syvällinen. Pohdin kotiin pyöräillessäni syvällisiä ajatuksia kuten: lämpötilassa, jossa sormeni jäätyvät alkaa pyöräni jähmettyä.

Olen lukenut ihaillen blogeja, joissa syvälliset ihmiset luopuvat turhasta tavarasta. En millään jaksa kuljettaa mitään mihinkään. Katselen kuinka tavaraa alkaa kertyä pitkin pöytiä ja lattioita, joudun pian muuttamaan pois kun en enää mahdu asuntooni. Ostin tänään kuusi kirjaa alennusmyynnistä. Huomasin että kaupan runohyllyssä istui Kai Nieminen harmaine syvällisine partoineen ja vilkutti kutsuvasti minulle. Hankin hänet hintaan 19.90. Kai Nieminen juo teetä ja polttaa tupakkaa. Niin siis saavutetaan syvällisyys:

väliin tuntuu ettei maailmaa voi hahmottaa astumatta hetkeksi syrjään,
väliin ettei syrjästä katsoessa näe kuin oman varjonsa

Ylityö lyö

Pari sanaa on aina kirjoitettava oli asiaa tai ei. Takapäivystän ja jouduin töihin. Lähdin kotoa kesken ruokalevon kamalasti kiroillen. Mökötin taksikuskille (saan käyttää päivystysajoon taksia kun ei ole tuota autoa). Siinä se ilta sitten meni. Luin jutun intialaisesta työläisestä, joka nukkui muutaman tunnin työpaikallaan, muun ajan hän raatoi aamusta yöhön kantaen raskaita taakkoja. Muutaman kuukauden välein mies saattoi käydä perheensä luona. Mies ei todennälöisesti pääse koskaan nauttimaan eläkepäivistä vaan koko elämä on yhtä raatamista. Siihen nähden tämä on lasten leikkiä.

Valokuvistani huomaatte, että olen keksinyt, että kamerallani voi ottaa kuvia muutenkin kuin automatiikalla vaikka se onkin sellainen pieni halpa pokkari. Sitäpaitsi keksin, että niitä kuviahan voi jälkeenpäin muokata. Olen kovin innostunut siitä kuvien käsittelemisestä, kuten ehkä olette havainneet. Eivät ole kaksisia, mutta hauskaa on. Ainoa ongelma on se, että en viitsisi lähteä kotoa mihinkään muualle kuvaamaan. Pieni asuntoni on melko nopeasti ammennettu tyhjiin noin kuvausmielessä.

Seija

Tätä ei sitten luvatta lainata tai vien asian korkeimpaan oikeusasteeseen.

Seija

Seijalla oli tapana valittaa kaikesta. Seijan ostama lampaanviulu haisi jotenkin eltaantuneelta. Seija oli ehtinyt tehdä lihaklönttiin viillot, joista sojottivat valkosipulinkynnet. Hän vei paistin hallin lihamyymälään ja sai tilalle naudan paahtopaistin, purkin mustaherukkahyytelöä ja pahoittelut.

Etelänmatkalla aamiaisbuffetpöytään ei kuulunut vihanneksia, korvaukseksi Seija sai pienen matkalahjakortin. Seija oli valituksessaan niin sinnikäs, että järkevä yrittäjä taipui viimeistään kolmanteen kirjeeseen, seitsemänteen sähköpostiin ja kahdeksanteen soittoon.

Terveyskeskuksessa Seijaa pelättiin. Jos Seija piti vatsan ultraäänen tekemistä tarpeellisena, niin se luonnollisesti tehtiin. Kun Seija varasi ajan omalääkärille niin lääkärin viikko oli piloilla, sen verran tuoreessa muistissa olivat Seijan kirjelmät terveyskeskuksen johtavalle lääkärille ja Valviralle. Omalääkäri oli aina valmiina kirjoittamaan Seijalle lähetteen hänen toivomalleen erikoisalalle.

Seijan naapurissa asuva rakennusurakoitsija ei enää missään nimessä halunnut Seijan remonttihommiin osallistua. Hän oppi kerrasta. Valituskierre oli ollut pitkä ja sitä käytiin ylintä oikeusastetta myöten. Nykyisin mies kulki varovaisesti pitkin seinänvieriä ja säpsähteli kohdatessaan ihmisiä.

Seijalla oli Word-tiedostossa valmis valituskirje, johon hän lisäsi aina valituksen kohteen tiedot. Välillä Seijalla oli montakin prosessia meneillään: kotikadun aurauksessa oli puutteita, etelänmatkalla hotellihuoneen parvekkeelta ei ollut sellaista merinäköalaa kuin esitteen perusteella olisi olettanut ja jauhopussista oli löytynyt musta ötökkä, joka saattoi olla riesakuoriainen. Seijan viikonloput menivät valituksia laatiessa.

Kerran roskapussia viedessä Seija törmäsi naapurin rakennusurakoitsijaan, vaikka tämä hiipi hiljaa seinänvieriä pitkin. Mies alkoi huutaa kauhuissaan, kieri vatsallaan rivitalon pihassa ja roikkui Seijan nilkoissa. Oli sentään melkoinen kurakeli. Miespolo vietiin ambulanssilla terveyskeskukseen ja sieltä pakkohoitopäätöksellä Pitkänniemen sairaalan suljetulle osastolle. Mies viipyi sairaalareissulla nelisen viikkoa ja palasi kotiin vahvasti lääkittynä.

Vaikka Seijan kirje meni väärään osoitteeseen, työpaikkaruokalan lihapullassa oli kivi ja Seija liukastui jalkakäytävällä venäyttäen selkänsä, niin Seija ei valittanut mihinkään.

Naapurin mies jäi sairaseläkkeelle. Seija kantoi hänelle aina silloin tällöin leipomuksiaan. Mies ei uskaltanut avata ovea kun Seija soitti ovikelloa. Seija jätti lautasen rappusille. Myöhemmin kun Seija kävi kurkistamassa, oli leivonnaisia sisältänyt lautanen hävinnyt. Yön kuluessa naapuri palautti tyhjän, puhtaan lautasen Seijan oven eteen.

Lähden pian ulos

Lähden kohta ulos. Ihan pian lähden. Ensin pitää nousta tästä sohvalta, laittaa päälle ja avata ulko-ovi. Ensin on päätettävä mitä puen päälleni. Kun olen sen päättänyt niin kiiruhdan ulkoilmaan. Teen sen ihan kohta. Vedän vaatteet niskaan. Luen kenties ensin hieman sanomalehteä. Minkä lenkin kierrän? Se olisi myös päätettävä. Muuten seison jähmettyneenä ulko-oven edessä enkä tiedä mihin mennä. Sitten kun olen selvitellyt reitin niin nousen tästä ja ihan taatusti lähden. Silitän vielä hetken kissaa. Kissa kehrää. Mikäs meidän on tässä ollessa.

Minä kirjoitan

Lääkäri on melko avuton joutuessaan toiminaan ammatissaan ilman minkäänlaisia välineitä. Eräs ihotautilääkäri kertoi aikoinaan joutumisestaan talvikelillä autonnettomuuspaikalle. Hän säntäili edestakaisin osaamatta tehdä mitään. Yhdelläkään onnettomuuteen joutuneella ei ollut ihottumaa. Sitten mies havaitsi vielä yhden auton, joka oli ojassa.

Se oli hänen oma autonsa, joka oli valunut liukasta rinnettä alas sillä aikaa kun hän oli suorittanut hyödytöntä puuhaansa.

Viikonlopun runo Claes Anderssonilta

Kirjoitan runon
Kirjoitan että hengitän että sinä hengität
Kirjoitan että tänä iltana sataa
Kirjoitan että naapurin kissa istuu keittiönportailla
ja nuolee kuonoaan
Missä kaikki myyrämme majailevat?
Kirjoitan että kolmivuotias Siiri katsoo kissaa
ja nuolee huuliaan
Kirjoitan että mannerlaatat tunkeutuvat toisiinsa
3.7 cm:n syvyydeltä
Kirjoitan että suuri käsi
Kirjoitan että haluan jäädä että
kaipaan pois
Kirjoitan kaikista enkä erityisesti kenestäkään
Kirjoitan meistä jotka ovat rakastaneet sinua jotka
rakastavat sinua aina
Kirjoitan runon
Kirjoitan että hengitän että sinä hengität


Jostain syystä runo liikuttaa minua kyyneliin. Luen siitä isovanhemman rakkauden ja kuoleman läheisyyden.

Nuppu

Tänäkin vuonna on pestävä pyykkiä, joten laitoin pesukoneen pyörimään. Soitan Tuomari Nurmion tangolevyä, jonka ostin alennusmyynnistä. Sopiva kosto naapurin bilettäjäpojalle, joka puhaltaa tupakansavun hajua kylppäriini.

Ei ole helppoa kuubalaisen olla Suomen talven pimeydessä. D:llä oli kova ikävä kotimaahan. Vaikka tällä aineelliset asiat ovat täällä paremmin niin ikävä on ymmärrettävä. Vietin viime uuden vuoden Havannassa. Kaikki tanssivat, ihmiset istuivat talon terassilla, joivat olutta ja polttivat sikaria tummassa lämpimässä yössä. Tasan puolilta öin ihmiset halasivat toisiaan. Yhtään rakettia en nähnyt. Vanha vuosi heitettiin sankollisella vettä ulos. D. sanoi, että voidaan heittää myös kananmunia.

Löysin äsken orkideasta nupun. Amaryljis loistaa täydessä punaisessa kukkeudessaan. Jospa tämä vuosi onkin uusi tai korkeintaan vähän käytetty.

Huijaus

Olen jo puolitoista tuntia elänyt tätä uutta vuotta, minua on petetty, tämä on ihan samanlainen kuin entinen.