tiistai 11. tammikuuta 2011

Villasukat sivareille

Kävin joulutauon jälkeen Jazz-tunnilla. Opettaja oli selvästi päättänyt ottaa meiltä luulot pois. Teen vapisevilla jaloillani lähtöä suihkuun. Näin joulun jälkeen kuuluukin perinteisesti tätä syntisäkkiä piinata.

Lähden huomenna yhteen tutkimuskokoukseen Helsingin lentoasemalle. Voiko olla enää tylsempää paikkaa kokoontua. Sieltä matkustan junalla Jyväskylään, aamulla Äänekoskelle tilastomiehen luo ja sieltä Jyväskylään ja syömään pojan ja hänen kihlattunsa kanssa. Olen neulonut lapsille ja heidän kumppaneilleen kaikille hienot villasukat,S:n toinen sukka on kyllä vielä vaiheessa, mutta eiköhän ehdi torstaihin.

Hesarissa oli juttu siitä kuinka varusmiehille annetaan kaikille villasukat, jotka ovat vapaaehtoisten naisten kätösten työtä. Siskoni soitti ja sanoi, ettenkö minä neulo sukkia sivareille (poikani oli sivari). Kyllä sivareillakin varpaat palelevat. Ovat hekin sukkansa ansainneet. Meidänkin veteraanisivarimme V. oli niin auttavainen ja oppi paljon naisluonteesta kuunnellessaan kahvipöytäkeskutelujamme. Kaikki illuusiot poikaparan mielestä kitkettiin. Ei ole meillä nyt sivaria. Kovasti haluttaisiin uusi, jonka mieli sitten muokattaisiin ja nuori mies entistä viisaampana maailmalle potkaistaisiin.

Ei kommentteja: