Luin eilen kirjastossa Parnassoa, jossa oli ihanan Torsti Lehtisen sympaattinen haastattelu. Olen osallistunut miehen filosofiakurssille, jonka jälkeen en tuntenut itseäni yhtään filosofisemmaksi, nautin silti suuresti. Jo tuolloin jäi mieleen Kierkegaardin lause "Olisin tuhoutunut, jollen olisi tuhoutunut". Tuhoutuminen on minun pieneen päähäni liian isokoinen sana, joten muutin eilen viisauden itselleni sopivampaan muotoon "Olisin epäonnistunut, jollen olisi epäonnistunut".
Sain kirjastosta Stephen Fryn omaelämänkerran ensimmäisen osan Koppava Kloppi ja olen tästä seikasta onnesta ymmyrkäisenä. Sängyn vieressä makaa sisälmykset levällään Marjo Niemen Ihmissyöjän ystävyys, joka on Marjo Niemen kirjojen ystävälle (minulle) pettymys. Inhoan kirjoja, joiden sisällä on kirja.
Ystäväni, fiksu nainen V valitti FB:ssa nykykirjallisuuden olevan paskaa. Ensimmäinen reaktioni oli, että "nykyarkkitehtuuri on rumaa, ennen talot olivat kauniita, tehtäisiin vaan vieläkin samannäköisiä taloja kuin ennen" tai kyllä "Akseli Gallan-Kallela sentään osasi maalata tauluja, nykytaiteilijoiden töitä parempia piirtävät lapsetkin" tai "Tuntematon sotilas oli sentään kunnon elokuva, ei sellaisia enää tehdä". Sitten mietin V:n kirjailijalistaa: Kivi, Gogol, Austen... Lie aiemminkin kirjoitettu huonoakin, mutta nuo muutamat kirjailijat ja heidän työnsä ovat jääneet elämään. Mistä kirjoista tulee klassikoita? Sitä emme tiedä. Edesmennyt Tove Jansson muumeineen jäänee elämään. Tällä hetkellä julkaisevista kirjailijoista en osaa sanoa.
Kävin suuressa keskustan ruokakaupassa. Varustauduin reissuun asenteella: tämä on pakko kärsiä (kuin hammaskiven poisto). Kaupassa oli väljää. Eikö tänään kuulukaan käydä ruokakaupassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti