Postia

Jouduin tänään lukemaan 18 apuraha-anomusta ja laittamaan ne olettamaani paremmuusjärjestykseen. Olin hukannut aikaani paperinippuun jo aiemminkin, mutta tänään oli tehtävän dead line. Sitä ilman homma olisi vieläkin tekemättä. Arviota oli helpotettu niin, että anomukset jaettiin ensin perus- ja kliiniseen tutkimuksen hakemuksiin, valittiin molemmista ryhmistä viisi parasta, joista ykkönen sai viisi pistettä jne. Onneksi en ole ainoa pisteyttäjä. Tein työtä ensin kahvilassa ja sen jälkeen vielä kirjastolla. Tehollinen työaika oli varsin lyhyt, sillä luin siinä sivussa kaksi naistenlehteä ja iltalehden, join kahdet kahvit, kävin hallissa lounaalla komean miehen kanssa (lounas liittyi ikävä kyllä työhön) ja ostin farkut.

Olivia-lehdessä Johanna Korhonen kirjoitti saamastaan vihapostista. Hämmästelen ihmistä, joka viitsii ottaa kuvia omista sukupuolielimistään, tuhrata kuvat eritteisiinsä, laittaa askartelun tuloksen kirjekuoreen, hankkia postimerkin, selvittää vastaanottajan osoitteen ja lähettää kirjekuoren vihaamalleen henkilölle. Miten voi vihata ihmistä tuossa määrin, vaikkei häntä edes tunne? Varsinkaan kun henkilö ei ole syyllistynyt edes mihinkään rikolliseen. Netissä on helppo heittää kirjallisia eritteitä kenen tahansa syliin, mutta että oikein Itellan kautta. 

En ole juurikaan lähestynyt julkisuuden henkilöitä. Lähetin kerran Aila Meriluodolle kehumiskirjeen (jossa tietysti tilitin nolosti elämääni). Sain häneltä postikortin, joka on minulla edelleen tallessa. Kortti on lähettetty syyskuussa 1996 ja siinä lukee: Kiitos ilahduttavasta kirjeestä. Hyvää syksyä ja elämää. Aila Meriluoto. Samaisena vuonna ilmestyivät kirjailijan muistelmat Vaarallista kokea - en tainnut olla ihan ainoa, joka hänelle tuolloin kirjoitti.