maanantai 25. marraskuuta 2013

Yamamoto

Kävimme kirjoitusporukan kanssa Kissanmaalla. Kissanmaalla ei ole mitään muuta huomionarvoista (kissanmaalaiset saattavat olla eri mieltä) kuin teehuone. Pikkuruisessa liikehuoneistossa tai oikeammin liikehuoneessa on sohva, pöytä, kaksi tuolia ja myytitiski. Seiniä peittävät hyllyt, joille on asetettu teepaketteja ja teekannuja. Nuori kauppias keittää teetä litran tai puoli ja kaataa sitä hieman teekuppiin. Asiakas maistaa lämmintä juomaa kuin viiniä ja joko hyväksyy tai hylkää haudutuksen. Jos vahvuuteen ei ole tyytyväinen niin saa kokonaan uuden sumpin (jollekin vaativalle asiakkaalle kelpasi vasta neljäs liemi). Teen kera voi nauttia keksejä ja pieneen liiketilaan voi tehdä pöytävarauksen. Teeni maistui ja tuoksui raikkaalta, R:n tee haisi savulta ja M:n ja R:n tee eltaantuneelta lihaliemeltä (se sisälsi paahdettua riisiä). Outo maku joillakin. Kotiin hankin sellaisia laatuja kuin Japanin  kirsikka, Yamamoto ja Earl Grey Lady Blue.

Keskustelimme taas niitä näitä, olemme suorastaan alkaneet vältellä kirjoittamisesta puhumista, vaikka tämän piti olla Viita akatemian jatkoa omin voimin. Nyt puhuimme selvännäkijöistä. R on samaa ikäpolvea kuin minä, joten hänkin muisti kuuluisan Aino Kassisen. Löysin netistä naisen ennustuksia:

Asuntojen hinta laskee. Asunnoista on liikatarjontaa
Maaseudulta ei kannata muuttaa kaupunkiin. Maanviljely kannattaa.
Ursula Rainio menee ulkomaalaisen kanssa naimisiin.
Helsingin väkiluku nousee seitsemän sataan tuhanteen.
Kiina hyväksytään YK:n jäseneksi.
SALT Neuvottelut onnistuvat.
Syväjäädytetyt miljonäärit eivät herää henkiin.
Syöpään keksitään lääke.
Castro hallitsee Kuubassa.
Max Jacobsonista tulee YK:n pääsihteeri.
Suomi ei joudu uuteen sotaan
Itämeri puhdistuu saasteista. Samoin Saimaa.
Helsinkiin tulee maanalainen.
Seutulan lentokenttä ei tule kestämään uusia ja isompia lentokoneita. Maan laatu on liian huono.

Ei ihme, että poliitikot kysyivät hänen neuvojaan.

Eräältä sukulaiseltani varastettiin Volvo Amazon merkkinen henkilöauto. Tuolloin autojen varastelu ei ollut arkipäivää vaan merkittävä tapahtuma. Niinpä sukulaiseni meni Aino Kassiselta neuvoa kysymään. Kassinen sanoi, että auto löytyy ja löytyihän se.

Olen käynyt kerran ennustajalla. Naisen vastaanotto oli kampaajan takahuoneessa. Ennustajalla oli nenällään sellaiset paksut kaihilasit, joita ei enää näe. Se teki hänestä jotenkin viisaan näköisen ja hänen silmänsä näyttivät valtavilta. Nainen käytti tulevaisuuden arvioinnin välineinä pelikortteja, joissa luki Finnair. Hän tiesi, että kun minusta tulee vanha ja sairas niin poikani vie minua saunaan. Minusta se oli jotenkin sympaattista kunnes työkaveri kertoi ylpeänä saman tarinan. En muista ennustamisen hintaa, mutta se maksettiin jotenkin hyvin hienotunteisesti. Käynnistä jäi hyvä mieli moneksi viikoksi. Se nainen olisi varmasti pärjännyt mainosmaailmassa.

4 kommenttia:

sorvatar kirjoitti...

Hieno ennustajan oivallus. Toivottavasti poika vie sinua vanhana saunaan.

Anonyymi kirjoitti...

Heh, samalla ennustajalla kävin minäkin aikoinaan. Minulle hän kuvaili tarkkaan järvimaiseman joka näkyy tulevasta kodistani. Pelkäsin joutuvani elämässäni sellaiseen ahdinkoon, että joudun muuttamaan takaisin lapsuuden kotiini rahapulassa (lapsuuden kodissani ei sinänsä ollut eikä ole mitään vikaa, mutta eihän kukaan aikuinen vanhempiensa luo takaisin halua). Noh, ennustus ei kyllä toteutunut. Nykyisestä kodistani voi kurkistelemalla nähdä järven, mutta ei se kyllä sitä maisemaa vastaa. Ja ikuiseen rahapulaan alkaa jo suhtautua rutiinilla. Sen lisäksi hän näki minun pitelevän poikalasta, epäili etten sitä itse enää (!!) synnytä, vaan se on lapsenlapsi. Synnytin kyllä itse vielä toisen tyttären useiden vuosien päästä ja poikalapsia on tullut lapsenlapsiksi kaksikin. Tuon ennustajakokemuksen jälkeen olen kyllä tullut siihen tulokseen, että tuli mitä tuli, ei sitä tarvitse ennakkoon tietää. Ja ne silmälasit oli kyllä melko vaikuttavat!

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Ennustaja otti vastaan Keski-Suomessa, eikö niin. Yhdelle kaverilleni nainen kertoi, että hän löytää miehen, joka asuu punaisessa talossa, niin löytikin tai kun mies sattui asumaan punaisessa talossa, niin ystäväni ajatteli, että tämän täytyy olla se oikea. No myöhemmin se rakkaus loppui, en tiedä minkä värisessä talossa nykyinen miesystävä asuu.

Anonyymi kirjoitti...

Juu, Keski-Suomessa. Ajelimme työkaverin kanssa melkoisen matkan päästä tämän ennustajan vastaanotolle. Keli oli kamala, räntää ja vettä vuoronperään ja pilkkopimeää. Finnairin kortit olisivat kyllä herättäneet epäilyni, mutta sitä en huomannut.

Seuraan blogiasi lähes päivittän. Täällä on aina mielenkiintoista ja mukavaa luettavaa, mutta kommentointi vaan tahtoo jäädä. Tämä ennustajajuttu oli niin hauska yhteensattuma, että oli pakko yhtyä muiseluun.

Lapsuuden toiveammattini oli kirjailija, mutta aikuiseksi tultuani totesin, että minulla ei ole mitään sanottavaa... näitä lyhyitä kommentteja lukuunottamatta. Jospa aloitankin kirjoittamisen näin kommentoimalla.