Osallistuin kirjastotilaisuuteen, johon oli kerääntynyt rykelmä tamperelaisia kirjailijoita ja etenkin "wanna be"-kirjailijoita. Alan hiljalleen tuntea useimmat heistä ulkonäöltä.
Eräs nainen (jota en ollut aiemmin nähnyt!) oli voittanut monta kirjoituskilpailua. Kustantamo pyysi naiselta novelleja, jotka tämä kustantamo julkaisi. Novellit julkaissut nainen kirjoitti esikoisromaania ja näytti kustannustoimittajelle käsikirjoitusta, jota tämä piti hyvänä. Piti vain tehdä "pieniä" muutoksia, kuten siirtää kirjan tapahtumat toiseen maahan. Nainen kertoi, että näitä muutoksia vaadittiin useita ja aikaa kului neljä vuotta. Lopulta kustantamo ilmoitti, ettei julkaise kirjaa, sillä nainen pystyisi kirjoittamaan jotain paljon parempaa. Kirjailijalle ei kuitenkaan osattu sanoa, mikä tekstissä oli vikana. Se ei vaan ollut tarpeeksi hyvä.
Nainen luki vielä moneen kertaan kustannustoimittajan sähköpostit, eikä huomannut missään vaiheessa, edes rivien välissä, vihjausta siitä, ettei teksti ei olisi kelvollinen, pikemminkin sitä koko ajan kehuttiin.
Nyt aamulla mietin, että voihan olla, että kustantamo teki kuitenkin naiselle palveluksen. Jospa kirjailijan ura olisi mennyt piloille jos tuo käsikirjoitus olisi julkaistu. Ehkä nainen vielä vuosien päästä kiittää heitä. Nainen sanoi, että hylkäyksen jälkeen hänestä tuntui, että kirjoittaminen oli lopulta hienointa silloin, kun julkaisukynnyksen ylitys oli vain märkä uni.
"Wanna be"- kirjailijoissa on myös niitä, jotka ovat omasta mielestään hyviä, mutta joita ei oteta joukkoon. He haluavat olla esillä ja myydä omakustanteitaan ja ovat vähän noloja. Olen oppinut senkin, ettei ole sama, mikä kustantaja kirjan kustantaa. Ensimmäisenä ovat tietysti perinteiset isot kustantamot. Sen jälkeen tulevat tasokkaat pienkustantamot ja viimeisenä pienkustantamot, jotka eivät ole niin tarkkoja tekstin laadusta tai joilla ei ole ammattitaitoisia kustannustoimittajia.
Paikallisen kirjailijayhdistyksen tyyppi kertoi tunnnetusta henkilöstä, joka soitti yhdistykseen ja kysyi neuvoa "Olen päättänyt kirjoittaa romaanin. Miten sellainen kirjoitetaan?"
2 kommenttia:
"Wanna be"- kirjailijoissa on myös niitä, jotka ovat omasta mielestään hyviä, mutta joita ei oteta joukkoon."
Noita tyyppejä on paljon myös kuvantekijöissä. Yleensä he ovat myöhäisessä keski-iässä olevia naisia ja esiintyvät kuin taiteilijat (tai kuin kuvittelevat taiteilijoiden esiintyvän). Kammoan kuulumista siihen joukkoon ja joka kerta osallistuessani yhteisnäyttelyyn (kuvataiteissa ei ole aina ennakkosensuuria) pelkään, että minun luullaan kuvittelevan olvevani taiteilija. Tekisi mieli huutaa avajaisissa: EN OLE TAITEILIJA, kunhan tuhertelen. Enkä missään tapauksessa halua harrastaa kuvieni selittämistä ylevillä horinoilla.
"Wanna be"- kirjalijoissa on myös lahjakkaita tyyppejä.
Lähetä kommentti