keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Itsensä tasalta

Olen ollut niin pyörryksissä arvosteluista, etten ole saanut kunnolla nukutuksi. Viime yönä jo pystyin. Marraskuu ei haittaa minua lainkaan, sillä olen lomalla. Marraskuu tuntuu siltä, kuin viettäisi koko päivän torkkupeiton alla.

Kirjoittelimme facebookissa kritiikeistä, jolloin joku totesi, ettei makuasioista kannata kiistellä. Jos makuasioista ei voi kiistellä niin mistä sitten? Siitä onko maapallo pyöreä vai ohut lätty tai onko Hillary Clinton murhannut ihmisiä?

Aamulehdessä haastatellaan 50 vuotta täyttävää Petri Tammista, joka toteaa viisaasti "On outo ajatus, että kirjoittaisi itseään lyyrisemmin, viisaammin tai hienommin. Pitää kirjoittaa itsensä tasalta" Otan tämän motokseni ja kirjoitan aina itseni tasalta. Joillekin se taso on liian matala, mutta mitä siitä. Onnea Petri Tamminen!

Kävimme R:n kanssa jo perinteiseksi muodostuneella Helsingin matkalla: lähdimme Tampereelta aamulla 8.07 junalla ja palasimme seitsemän maissa. Meinasimme ensin hypätä Oulun junaan, mutta onneksi havaitsin virheemme ajoissa.

Pistäydyimme Ateneumissa katselemassa Modiglianin maalaamia kapeita, alaspäin viettäviä hartialinjoja, venähtäneitä naamoja ja kauloja. Kauniita olivat. Seinätekstien mukaan mukaan mies sairasti lavantautia ja tuberkuloosia ja menehtyi 35-vuotiaana. Tämän jälkeen hänen nuori vaimonsa ja ainoan lapsensa äiti hyppäsi ikkunasta ja kuoli. Olisi kannattanut jättää hyppäämättä.

Ei kommentteja: