maanantai 3. syyskuuta 2018

Lentokonepelko

Istun kotisohvallani, sillä pidän poikkeuksellisesti maanantain ja tiistain vapaata. Loppuviikon olen töissä, sillä kollegani lähtevät joukolla kongressiin ja jonkunhan on oltava töissäkin. En ole katkera.

Marjo Niemi kirjoittaa uusimmassa Imagessa peloista. Niemi siteeraa Luc Dardennea (näyttää olevan belgialainen elokuvaohjaaja), jonka mukaan pelko on väkevämpää kuin rakkaus. Olen aina pelännyt vähän kaikkea, pelon kohteet ovat vain vaihdelleet. Nyt pelkään dementoitumista, rinnalla kulkevat tietysti ne normaalipelot kuten lentopelko ja pelko siitä, että lapsille tapahtuu jotain pahaa.

Lapsuudessani pelkäsin, että lentokone putoaa päälleni. Pelkohan on täysin järjetön vaikka onhan muutama ihminen maailmassa jäänyt lentokoneen alle. Pelkäsin lukuisia muitakin asioita, mutta lentokoneen syöksyminen niskaan oli ehkä se hulluin kauhukuva. Lapsuus on huoletonta aikaa.

Murrosiässä pelkäsin tulevani uskoon, sillä uskovaisten elämä näytti minusta äärimmäisen tylsältä. En uskaltautunut edes leiririparille vaan kävin tylsääkin tylsemmän päivärippikoulun, jossa uskoontulon riski oli minimaalinen, mutta sain kuitenkin sukulaisilta lahjoja. Olin päättänyt, että jos Jeesus tulee koputtelemaan ovelleni, niin en taatusti avaa. 

Pelko voi suojella ihmistä ja estää häntä tekemästä ihan kaikkia tyhmyyksiä, joita elämä tyrkyttää. Alkoholi vähentää tuota pelon tuomaa suojaa. Saattaa alkoholi olla hyödyksikin, sillä moni parisuhde olisi jäänyt toteutumatta ilman alkoholin tuomaa keinorohkeutta.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin olen pelännyt lapsena sitä että lentokone putoaa päälleni! Olin jo unohtanut sen, postauksesi palautti sen mieleeni.

Hyvä kun et uskovaiseksi päätynyt, sillä helvetinpelko se vasta kauheaa onkin. Onneksi pystyin jättämään sen kaiken taakseni ja aloittamaan uuden, keveämmän elämän.