Vapaapäivän aamu koostuu samoista palasista kuin työaamu, mutta jokainen pieni tehtävä vie tällaisina päivinä kaksinkertaisen ajan. Kissan ruokkiminen (johon kuuluu illallisen jätteiden noukkiminen tarjottimelta, sillä Kertulla ei ole pöytätapoja), kissan vessan huoltotehtävät, kissan oksennuksen siivoaminen matolta, kissankarvojen harjaus vaatteista ja muutama oman kehon huoltoon liittyvä tehtävä.
Istun kirjaston hiljaisessa huoneessa (kuulostaa jonkinlaiselta kappelilta, mutta ei ole sitä), ihmiset siirtelevät itseään tuolissa (hankaava ääni), kääntelevät kirjan sivuja, naputtelevat jotain läppäreihinsä ja niistävät neniään.
Näen ikkunasta kun tuuli yrittää repiä lehtiä vaahteroista, jotka pitävät niistä mustasukkaisesti kiinni. Ohikulkijat liikkuvat kevytmielisesti ilman hanskoja ja hattuja, mutta he ovat vetäneet takkiensa vetoketjut siveästi leukaan saakka, joka onkin vetoketjujen syysasetus.
Otin pikalainaan Juha Itkosen autofiktiivisen romaanin "Ihmettä kaikki", jonka parissa aion itkeä, kunhan olen hankkinut nenäliinoja ja salmiakkia. Itkeminen sopii hyvin syksyyn ja siksikin pidän tästä vuodenajasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti