Työväenopiston jumppa alkoi taas kesätauon jälkeen. Mukana heilui kaksi kiintiömiestä, jotka yleensä lopettavat parin kerran jälkeen. Miehet hakeutuivat toistensa viereen kuin turvaa hakien. Tunnustelimme keskivartalolihaksia, siis omiamme.
Areenassa on nähtävänä dokumentti nettihäirinnästä. Häirintä on oikeastaan liian lievä sana, sillä häiritsijä voi tuhota häirittävän elämän joutumatta siitä vastuuseen. Ohjelmassa haastateltiin asianajajaa, joka oli aiemmin nettiväkivallan uhri ja joka nyt auttaa toisia kiusaamisesta kärsiviä. Nainen oli kerännyt lyhytaikaisen miesystävänsä tulostettuja uhkausviestejä pahvilaatikkoon, jonka päällä luki likaisia. Viestejä oli tuhansia. Nainen oli joutunut turvallisuussyistä muuttamaan ja varastoimaan suuren osan tavaroistaan.
Erästä naista kiusattiin laittamalla hänen kuvansa ja puhelinnumeronsa pornosivuille, myöhemmin ilmoitukseen vaihdettiin uhrin äidin numero ja lopulta siihen lisättiin työpaikan osoite.
Kaikki ohjelmassa puhuneet nettihäirinnän kohteet olivat naisia (kai miehiäkin on). Eräs mies (ei häirikkö) sanoi uhrille, että ratkaisevaa on miten häirintään suhtautuu. Siitä ei pitäisi välittää. Entä silloin kun menee työ tai seksiseuraa kaipaavat miehet soittelevat äidille?
Esitelmän teko odottaa vaikka aurinko häiritsee ihanasti.
1 kommentti:
Monesti ei-kiusattujen kommentti on juuri tuo 'Älä välitä'. Helppohan se on sanoa, jos ei mitään tiedä.
Lähetä kommentti