keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Ja silti on rakennettava vain

Seuraava lukupiirikirjamme on Eeva Joenpellon "Vetää kaikista ovista". Romaani ei joskus aikoinaan olisi voinut minua vähempää kiinnostaa, eikä sitä olisi ilman lukupiiriä tullut nytkään luetuksi. Aloitin jo Lohja-sarjan seuraavan osan "Kuin kekäle kädessä". Kirjasarjan lukeminen on siitä lokoisaa, että kirjan henkilöt ovat jo tuttuja, vähän kuin kaukaisempia sukulaisia. Ensiksi mainittu romaani löytyi kirjaston varastosta ja jälkimmäinen kirjaston vaihtohyllystä. Korjailin kirjan paperikantta teipillä ja nyt se pysyy kasassa.

Jos Linnan teoksissa painopiste on torppareissa, niin näissä kuvataan yrittäjiä ja kansakoulunopettajia. Tärkeitä henkilöitä ovat myös punaleski Gröönroos ja hänen vankileiriltä palaava poikansa. Kirjailija ei ole jyrkästi kenenkään puolella vaan kaikilla on ne omat kotkotuksensa ja salaisuutensa. Linnan naiset ovat statisteja, mutta Joenpellon naiset häärivät kaiken keskellä, heillä on omat ajatuksensa ja he arvostavat itseään.

Aamun Hesarissa Goncourt-palkittu kirjailija Pierre Lemaitre väittää, että kirjailijaksi ei synnytä vaan kirjailijan ammatin voi oppia siinä missä jonkun muunkin, harjoittelemalla.  Mies julkaisi ensimmäisen romaaninsa vasta 56-vuotiaana. Täytyy myöntää, että mies oli sitä ennen kirjallisuuden opettaja.

Eeva Joenpellon luoma kauppias (myös kirjailijan isä oli kauppias) Oskari Hänninen pohdiskelee näin: "Olisiko sitten parempi, ettei kukaan yrittäisi mitään, olisi vain määrätyn aikansa sillä kohdalla mihin oli sattunut syntymään, älyttömän naudan tavoin märehtien hinkalossaan? Ei mitenkään voinut olla, talojen ja suurten ajatusten rakentaminen oli välttämätöntä, ei vain pitänyt odottaa, että se tekisi ihmisen onnelliseksi. Ei mikään tehnyt, ei mikään rakennus, ei maan päälle nouseva eikä ei aivoituksissa kypsyvä. Ja silti oli rakennettava vain, istuttava kokouksissa, laulettava lauluja ja uskottava voimiinsa, pyrittävä oikeaan, pidettävä puoliaan, seisottava joukossa tai kyyhötettävä kolossaan, miten asiat milloinkin vaativat. Sillä vain siten elämä meni eteenpäin, maailma parani rahtusen. "

Ei kommentteja: