torstai 4. huhtikuuta 2019

Leaving Neverland

Katsoin Areenasta kaksiosaisen dokumentin Leaving Neverland.  Elokuvassa ovat äänessä James Safechuck, Wade Robson ja heidän äitinsä. Molempia miehiä Michael Jackson käytti lapsena seksuaalisesti hyväkseen. Minusta asia on dokumentin jälkeen täysin kiistaton.

Elokuva on taitavasti rakennettu ja sitä seuraa kuin jännitysnäytelmää: Miten luottamus lapsen ja aikuisen välille rakennetaan, miten hyväksikäyttö etenee ja toisaalta kuinka miehet lopulta omia lapsia saatuaan ymmärtävät mitä on tapahtunut ja tajuavat, etteivät selviä, elleivät paljasta tapahtunutta läheisilleen.

Minusta kyse oli enemmän näistä kahdesta miehestä, heidän äideistään ja hyväksikäytöstä yleensä kuin ikonisesta tähdestä.  Toisaalta dokumentin nähtyään ymmärtää miten vaarallista on kun jostain henkilöstä tehdään jumala.

Työkaveri kertoi, että päiväkodissa lasten käskettiin hiljattain värittää punaisella ne ihmiskehon osat, joihin toinen ei saa koskea. Niille osille ei omassa lapsuudessani ollut edes nimiä. Kun olin pikkutyttö, puhuttiin namusedistä, eikä vieraiden mukaan saanut lähteä (kukaan ei kertonut miksi) vaikka kuinka karkkipussia nenän edessä heiluteltaisiin. Ikävä kyllä se setä ei välttämättä ole vieras.

Tämän nähtyään on vaikea katsoa kuinka Michael Jackson kävelee pikkupojan kanssa käsi kädessä ja kumpikin heistä näyttää niin onnelliselta. Se näytti oudolta jo silloin ja nyt sitä katsoo pöyristyneenä.


4 kommenttia:

Leena Laurila kirjoitti...

Kävin katsomassa Michael Jacksonia Stadikalla joskus 90-luvulla. Ihailin sitä tanssia ja esim Billy Jeanistä tykkäsin, tanssittavaa, hyvä meno. Niistä uhriutumiskappaleista en tykännyt joita hän sielläkin esitti. Selvästi tosi rikki tuo ihminen, se jatkuva naaman leikkely ja muut jututkin olivat siitä selvä merkki. Sokea fanitus on vaarallista. Kyllä vanhemmatkin outoon valoon päätyvät.Katsoin osan dokumentista. Nuo uutiskuvat jossa MJ kulkee aina uuden pikkupojan kanssa kertovat jo ihan tarpeeksi. Miksi ei niistä puhuttu enemmän aikanaan?

Piri kirjoitti...

Kyllä noiden poikien äidit sokaistuivat kaikesta siitä, mitä Jackson heidän perheillen lupasi. Olivat suorastaan tyrkyttämässä poikiaan aikuisen miehen leluiksi.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllähän siitä puhuttiin, ja "kaikki tiesivät". Ensimmäinen oikeusjuttukin nostettiin jo vuonna 1993 (sitä käsitellään myös ko. dokumentissa), mutta amerikkalaiseen tapaan asia sovittiin rahalla ennen varsinaista oikeudenkäyntiä.

Toisella kertaa, 10 vuotta myöhemmin, päästiin jo oikeuteen asti, mutta Jackson todettiin syyttömäksi. Kaikki strategiset todistajat, myös dokumentin päähenkilöt, puhuivat Jacksonin puolesta ja kiistivät mitään koskaan tapahtuneen. Sama ilmiö nyt dokumentin julkaisun jälkeen: lukemattomat tahot ovat kiirehtivät puolustamaan Jacksonia ja etsivät kilvan ohjelmasta erilaisia asiavirheitä. Näin jopa Hesarin kommenttikentässä!

Osa ihmisistä (läh. Jacksonin faneista, mutta kumma kyllä, ilmeisesti muistakin) yksinkertaisesti vaan kieltäytyy uskomasta niin suuresta tähdestä niin inhottavia asioita. Sen sijaan osa amerikkalaisista oli presidentin vaalikampanjan aikana - ja kai yhä vieläkin - täysin vakuuttuneita siitä, että Hillary Clinton kuuluu pedofiilirinkiin!

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Muistan kyllä sen oikeudenkäynnin ja sen kerran kun asiasta sovittiin. Artisti tuntui jo tuolloin epäilyttävältä.