tiistai 10. syyskuuta 2019

Hyvä syljeneritys

Koska minun pitäisi tehdä esitelmää, päivitän blogia. Työn välttely on luovaa puuhaa.

Hammaslääkärini kehui eilen syljeneritystäni ja olin muutenkin tyytyväinen elämääni. Samaan aikaan, kun kellin tyytyväisyydessäni, huomasin kissan oksennuksen olohuoneen matolla. Se oli jonkinlainen luonnon merkki siitä, että mitä vaan voi tapahtua koska vaan. Merien pinta saattaa nousta (se nousee) kahdeksan metriä, populistipuolueet saavat vallan (niin ne tekevät), vesistöihin ilmaantuu limaisia tulokaslajeja (miksei mitään kivaa tai hyödyllistä?) ja kotieläimet oksentavat matolle. Mitä menit olemaan tyytyväinen, mitä yleensäkään elit ja hengitit, hankit lapsia ja ostit uuden villapaidan, joka osoittautui Kiinassa valmistetuksi.

Tarjosin pojalleni pari viikkoa sitten huonekasvia, sillä se paljastui myrkylliseksi ja Kerttu oli itsetuhoisen kiinnostunut siitä. Nyt huonearalia on kuollut. Ensin sen lehtivarret alkoivat nuokkua surullisina, sitten lehdet menettivät ryhtinsä. Siinä vaiheessa kun melkein koko kasvi roikkui tarmottomana ruukun ulkopuolella, päästin sen tuskistaan ja heitin biojäteastiaan. Kasvi on helpompi korvata kuin eläin tai ihminen, joten kävin kukkakaupassa ja ostin uuden ja hienomman. Ylpeänä ilman minkäänlaista surua katsoin tänä aamuna uutta terhakkaa ystävääni.

Ei kommentteja: