Aamun Hesarissa kirjoitetaan hyödyttömistä hoidoista, turhista antibiooteista, yskänlääkkeistä ja tarpeettomista operaatioista. Paljolti nämä hoidot lähtevät potilaiden toivomuksista ja lääkärin halusta hoitaa vaivoja edes jotenkin, vaikka tietäisi hoidon hyödyttömyyden. Ihannetilanteessa lääkäri noudattaisi hoitosuosituksia ja potilas luottaisi häneen. Toisessa jutussa käsitellään sairauksien seulontoja, jotka eivät tutkimusten mukaan pienennä kuolleisuutta mitenkään merkittävästi, mutta lisäävät ahdistusta ja turhia tutkimuksia.
Minulla menee aamun Hesarin lukemiseen liian kauan. Luen lehden padilta. Alkuun suosin näköislehteä, en enää. Käyn läpi pääuutiset kuten: Uudet asunnot menevät huonosti kaupaksi. Kiitos tästäkin tiedosta.
Saan tietää, että lapsuuden kodin tunnelma voi selittää miksi uuvumme aikuisina. Melko yhdentekevän artikkelin viimeinen lause kuuluu "Jos ilmapiiriä ja vuorosanoja ajattelee näytelmän osina, saa kenties uudenlaista mielihyvää. Jaa, että tällainen perhe." Kuulostaa minulle sopivalta ohjeelta, eikä tämä ole sarkasmia.
Seuraavassa jutussa kerrotaan kiinalaisesta kylästä, jossa ommellaan seksikkäitä alusvaatteita nälkäpalkalla. Toivoisin, ettei kukaan tilaisi näitä hepeneitä. Maksakaa kestävistä seksialusvaatteista! Sympaattisinta jutussa olivat ompelimon lattialla leikkivät ompelijoiden lapset.
Pääkirjoitussivun luen silkasta velvollisuudesta. Sitten siirrynkin ratkaisemaan Sanalouhosta ja Sanajuurta. Ahdistun, jos en selviä niistä kohtuullisessa ajassa. Urheilusivuilta tarkastan, miten paljon kirjoitetaan mies- ja naisurheilusta. Usein naisurheilua ei raportoida lainkaan, ja parhaimmillaan kolmasosa jutuista käsittelee naisten kilpaurheilua.
Kotimaan uutisissa käsitellään Anneli Aurerin nuorimman lapsen todistusta oikeudenkäynnissä hänen äitiään ja tämän entistä miesystävää vastaan. Auerista on vuosien mittaan kirjoitettu todella paljon, hän kirjoitti itsekin kirjan itsestään. Vuoden tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi ylsi Rami Mäkisen ja Matti Rämön tietokirja Oikeusmurha. Kuinka järjestelmä tuhosi Auerin perheen.
Sote kuuluu kotimaan uutisten pakolliseen materiaaliin ja poliitikkojen tekemiset ja sanomiset. Entisen pääministerin kirja on päässyt kulttuurisivuille, jossa se teilataan. Usein kulttuurisivuilla kirjoitetaan televisio-ohjelmista, niin tänäänkin.
Mielipideosaston otsikot on tarkastettava.
Tänään -palstalla poseeraa näyttelijäsuvun jälkeläinen Emmi Parviainen. Luen aina vähintään synttärisankarin neuvon omalle kaksikymppiselle itselleen, lähinnä koska ne ovat hämmästyttävän tylsiä.
Sarjakuvista vilkaisen Fingrporin.
Kaiken kaikkiaan lehden lukemiseen menee liikaa aikaa. Taidan palata näköislehteen, sillä sen artikkeleiden perästä ei löydy linkkejä toisiin saman lehden tai sen kylkiäislehtien juttuihin. Jos luitte tämän blogitekstin, pahoittelen siihen tuhlattua tuokiota. Nyt pitää lähteä ulos reippailemaan. Liikunta on tutkitusti erinomainen lääke keholle ja mielelle.
9 kommenttia:
Samoja mietteitä. Hesari tilataan meille edelleen paperisena, perinteisessä muodossaan. Ei kiinnosta enää jutut A.Auerista, en lue, ja monta muutakin sivuutan selaillen. Paikallisessa SSS:ssa on usein paljon mielenkiintoisemmat uutiset. Silti se Hesarikin vaan halutaan aamuumme.
Paperilehti olisi ihana, toisaalta nurkkiin pesiytyy niitä lehtipinoja (sitä tapahtuu nytkin). Paperilehti tuli monesti myöhässä. Kaipaan paperilehteä.
Mistäköhän johtuu tuon paperilehden myöhästyminen - retorinen kysymys ellei joku lukijoistasi tiedä. Minulla on nimittäin nyt takana 30 vuoden kokemus Hesarin jakelusta Espooseen, ja 11 vuoden kokemus (uudelleen) Turussa. Espoossa lehti myöhästyi tuon tuosta ja joinakin aamuina loikin aamuhämärässä sellaiselle kannelliselle puulaatikolle tien toisella puolen, josta jakajat hakivat pinkkansa. Sieltä löysin silloin tällöin puuttuvan lehden vielä aamukahvihetkeen. Jos ei löytynyt, soitin usein jakelupäivystykseen. Sen sijaan täällä Turussa lehti kolahtaa säännöllisesti postiluukusta aamuyöstä. Se ei ole kertaakaan jäänyt tulematta näinä vuosina. Kop kop, toivottavasti ei tilanne nyt muutu...
Jännä, että se paperilehti tuntuu jotenkin henkilökohtaisemmalta ja inhimillisemmältä. Kai siihen vaan tottui, ei kai nykyään ihmiset kaipaa sitä.
Paperilehti siksi, etten välitä olla laitteilla muutoin kuin blogia kirjoittaessa ja toisten blogijuttuja lukiessa. Paperilehdestä myös näkee helpommin, mikä on tärkeää.
Meille Hesari kopsahtaa luukusta joskus aamuyöllä. Nyt on harmillista se, että kun Kouvolan Sanomat lopetti paperisen sunnuntainumeron, niin Hesariakaan ei jaeta yksinään vaan vasta maanantaina, jolloin saammekin sitten kunnon lehtipaketin. Olen usein lukenut sunnuntain lehteä jo diginä, mutta on siellä vielä paljon uuttakin.
Auerin tapaus on aivan kauhea, niin surullinen. Miksei ne Porin poliisit tehneet tutkimustaan kunnolla, sotkivat vain todisteita ja jättivät tarkastamatta monta paikkaa. Lapsiparat, ensin kotona tämä tragedia ja sitten outo sijoituspaikka.
Jos Anneli Auer on syytön, niin häneltä vietiin kaikki eikä jätetä rauhaan edes vanhana. Olen seurannut silmät tapilla oikeudenkäynnin kulkua iltapäivälehden nettisivuilta.
Sanna Marinin kirjasta huomasin heti, että kovinpa on kansi samanlainen kuin Obaman Audacity of Hope. Marin lupaa enemmän, Hope in Action.
Paperilehdessä on ainakin se etu digiin verrattuna, että lukija välttyy klikkiotsikoilta!
Tosin HS on ystävällisesti ilmoittanut luopuneensa tästä digitaalisen uutisoinnin kukkasesta, mutta aina välillä sinne sekaan saattaa jotain klikahtavaakin osua. Ja joka tapauksessa otsikot muuttuvat päivän mittaan. Siihenkin saattaa lukijana koukkuuntua.
Printtilehteä on toisinaan mukava lukea, usein systerillä käydessäni luen (vanhentuneitakin) Aamulehden tarkkaan, tarkemmin kuin digitaalisen koska en tiedä mikä taika siinä on mutta printtilehti tarjoaa jotenkiin erilaisen näkymän vaikka uutiset ovat samoja kuin netissäkin. uutistarjontaa on paljon, käytän Amppareita ja High.fi:ä uutisten lukuun ja klikkaan auki vain otsikot jotka oikeasti kiinnostavat. Illtapäivälehdet tarjoavat mielenkiintoisia ja raflaavia otsikoita mutta itse juttu on vaisu pieru tai käy jopa niin, ettei otsikolla ja itse tekstillä ole mitään tekemistä keskenään.
Sinä sen sanoit noista iltalehdistä!
Hesarin voi lukea diginä näköisversiona. Pidin varsinkin mainoksista. Luen kirjastossa, joten harvemmin enää. Joskus oli aika, jolloin ei voinut elää ilman aamuhesaria.
Lähetä kommentti