Huolettomuus

Tuli käytyä Mältinrannassa uimassa, eivätkä jalat tunnu lämpenevän millään. Kylmäuinti on todella terapeuttista. 

Veden lämpötila oli 5.3 astetta (joku haluaa varmasti tällaista eksaktia informaatiota). 

Keskustelimme uimahuoneella pyyhkeistä. Eräällä naisella oli mukanaan kaunis neuvostovalmisteinen vohvelikankainen pyyhe, jolla täytyy olla ikää yli kolmekymmentä vuotta. Keskustelussa edettiin siihen, etteivät tekstiilit enää kestä vuosikymmeniä.  

Juha Hurme iloitsee Anna-lehden haastattelussa "Eläkkeellä olo on paluuta lapsuuden huolettomuuteen". Taiteilijat sanovat harvoin olevansa eläkkeellä. Ei Hurmekaan istu kiikkustuolissa sukkia kutomassa vaan kirjoittaa ja tekee ohjaustöitä edelleen. 

Minulla tuo paluu lapsuuden huolettomuuteen ei onnistu, sillä olin lapsena huolissani monesta asiasta. Ilmankos olen edelleen usein stressaantunut.  

Näen työunia, joissa olen myöhässä töistä enkä löydä työhuonettani tai salia, jossa pidetään aamu-meeting tai ensiaputiloja. En muista koskaan myöhästyneeni töistä. Olisi hienoa, jos uniaan voisi  ohjata samaan tapaan kuin voi valita mitä televisiosta katsoo tai mitä kirjaa lukee. Sen sijaan että hortoilee etsimässä työhuonetta, voisi olla pääroolissa jossain suloisessa unessa. 

Huolettomuus -sanasta tulevat mieleen Pirkko Saision romaanit Voimattomuus, Tunnottomuus ja Kohtuuttomuus. Ärsyttäviä nimiä, sillä tahtovat mennä sekaisin. Oikeasti yksi näistä romaaneista on nimeltään Tunnottomuus: Sielunmessu viidelle. 

Lasteni isä sanoisi sanoisi, että ulkona on pimeää kuin persesilmässä. Minulla ei ole tapana sanoa noin, mutta edellä mainittu kuvaa täydellisesti tämänhetkistä luonnonvalon määrää. 

Anteeksi taas kerran, ettei tässä jutussa ollut mitään yhtenäistä juonta.