Mä lehden luin

Aamun Hesarissa kirjoitetaan hyödyttömistä hoidoista, turhista antibiooteista, yskänlääkkeistä ja tarpeettomista operaatioista. Paljolti nämä hoidot lähtevät potilaiden toivomuksista ja lääkärin halusta hoitaa vaivoja edes jotenkin, vaikka tietäisi hoidon hyödyttömyyden. Ihannetilanteessa lääkäri noudattaisi hoitosuosituksia ja potilas luottaisi häneen. Toisessa jutussa käsitellään sairauksien seulontoja, jotka eivät tutkimusten mukaan pienennä kuolleisuutta mitenkään merkittävästi, mutta lisäävät ahdistusta ja turhia tutkimuksia. 

Minulla menee aamun Hesarin lukemiseen liian kauan. Luen lehden padilta. Alkuun suosin näköislehteä, en enää. Käyn läpi pääuutiset kuten: Uudet asunnot menevät huonosti kaupaksi. Kiitos tästäkin tiedosta.

Saan tietää, että lapsuuden kodin tunnelma voi selittää miksi uuvumme aikuisina. Melko yhdentekevän artikkelin viimeinen lause kuuluu "Jos ilmapiiriä ja vuorosanoja ajattelee näytelmän osina, saa kenties uudenlaista mielihyvää. Jaa, että tällainen perhe." Kuulostaa minulle sopivalta ohjeelta, eikä tämä ole sarkasmia. 

Seuraavassa jutussa kerrotaan kiinalaisesta kylästä, jossa ommellaan seksikkäitä alusvaatteita nälkäpalkalla. Toivoisin, ettei kukaan tilaisi näitä hepeneitä. Maksakaa kestävistä seksialusvaatteista! Sympaattisinta jutussa olivat ompelimon lattialla leikkivät ompelijoiden lapset. 

Pääkirjoitussivun luen silkasta velvollisuudesta. Sitten siirrynkin ratkaisemaan Sanalouhosta ja Sanajuurta. Ahdistun, jos en selviä niistä kohtuullisessa ajassa. Urheilusivuilta tarkastan, miten paljon kirjoitetaan mies- ja naisurheilusta. Usein naisurheilua ei raportoida lainkaan, ja parhaimmillaan kolmasosa jutuista käsittelee naisten kilpaurheilua.  

Kotimaan uutisissa käsitellään Anneli Aurerin nuorimman lapsen todistusta oikeudenkäynnissä hänen äitiään ja tämän entistä miesystävää vastaan. Auerista on vuosien mittaan kirjoitettu todella paljon, hän kirjoitti itsekin kirjan itsestään.  Vuoden tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi ylsi Rami Mäkisen ja Matti Rämön tietokirja Oikeusmurha. Kuinka järjestelmä tuhosi Auerin perheen.  

Sote kuuluu kotimaan uutisten pakolliseen materiaaliin ja poliitikkojen tekemiset ja sanomiset. Entisen pääministerin kirja on päässyt kulttuurisivuille, jossa se teilataan. Usein kulttuurisivuilla kirjoitetaan televisio-ohjelmista, niin tänäänkin. 

Mielipideosaston otsikot on tarkastettava. 

Tänään -palstalla poseeraa näyttelijäsuvun jälkeläinen Emmi Parviainen. Luen aina vähintään synttärisankarin neuvon omalle kaksikymppiselle itselleen, lähinnä koska ne ovat hämmästyttävän tylsiä. 

Sarjakuvista vilkaisen Fingrporin.  

Kaiken kaikkiaan lehden lukemiseen menee liikaa aikaa. Taidan palata näköislehteen, sillä sen artikkeleiden perästä ei löydy linkkejä toisiin saman lehden tai sen kylkiäislehtien juttuihin.  Jos luitte tämän blogitekstin, pahoittelen siihen tuhlattua tuokiota. Nyt pitää lähteä ulos reippailemaan. Liikunta on tutkitusti erinomainen lääke keholle ja mielelle.  

Aloita päiväsi hymyllä

Luin somesta W.S. Fieldsin heiton "Aloita päiväsi hymyllä, sitten sekin on tehty".  Hänellä on muitakin sarkastisia "aforismeja" kuten: 

If at first you don't succeed, try again. Then quit./A rich man is nothing but a poor man with money. / I am free of all prejudices. I hate everyone equally./ A woman drove me to drink and I didn't even have the decency to thank her.

Fields ei ollut kovin onnellinen ihminen, vaikka menestyikin loistavasti koomikkona Hollywoodissa. Fieldsistä tuli alkoholisti ja hän kuoli vuotavaan vatsahaavaan 66-vuotiaana.  Kuka häntä enää muistaa. Käytin näiden asioiden selvittelyyn puolisen tuntia aamustani. 

Hesarista löytyy arvio Harry Salmenniemen uusimmasta romaanista Sydänhämärä. Romaani kertoo kirjailijan lapsen sairastamisesta ja perhe-elämästä. Romaani odottaa lukemistaan kirjapinossa, jonka olen kasannut jakkaralle. Kirjapino tulee luultavammin rojahtamaan lattialle lähipäivinä. 

Hesarissa kirjoitetaan "Sairaalassa kertoja kokee olevansa sellaisten ihmisten armoilla, joiden ei tarvitse oikeuttaa työtään mitenkään, kun taas kirjojen kirjoittaminen on naurettavaa, eikä sillä naurettavuudella ole mitään merkitystä". 

Vaeltelen kirjakaupassa mukien, heijastimien, lankojen ja laukkujen keskellä. Etsin kirjoittamaani lastenkirjaa sitä löytämättä. Plaraan kirjaston vaihtohyllyä. Näitäkään kirjoja ihmiset eivät enää halua kotiinsa. Ehkä Salmenniemen romaanikin löytyy jossain vaiheessa vaihtohyllystä.  

Lääkärin työtä ei tarvinnut perustella itselleen, vaikka liittyihän siihenkin paljon turhauttavaa tietokoneen näpyttelyä. 

Nyt sitten sitä menestysromaania kirjoittamaan!

En halua puhua politiikasta

Hesarin pääkirjoituksessa Laura Saarikoski kirjoitti tänä aamuna rasismin syistä. Usein se saa alkunsa osattomuuden tunteesta. Minä en saa mitään, mutta tuolla muualta tulevalla hemmolla on valtion piikki auki. Se ei todellakaan pidä paikkaansa, mutta kyse onkin tunteesta, ei tiedosta.

Eräs potilas valitti minulle, että maahanmuuttajille annetaan kaikki, mutta hän ei saa yhtään mitään. Sanoin, että "Suoneesi tiputettiin juuri viiden tonnin edestä lääkettä". Potilas oli vilpittömän hämmästynyt. Ehkä niiden hoitojen hinnoista kannattaisi joskus mainita. Ei se poliklinikka- tai sairaalamaksu todellakaan kata hoidon kustannuksia.

Kuulin Nääshallilla, että ukrainalaispakolaiset kieltäytyvät heille tarjotuista töistä ja sanovat "En viitsi, kun saan rahaa mitään tekemättä". Kun kysyin, mistä tämä tieto on peräisin, ilmeni että joku tämän rautaa nostavan miehen kaveri oli kuullut tämän kaverin kaverilta.  

Instassa jaetaan stand up -pätkää, jossa mies sanoo, etteivät ihmiset halua puhua politiikasta.  Se ei koske meitä. He sanovat: "En ole maahanmuuttaja, mustaihoinen, muslimi, tai juutalainen, en ole homoseksuaali, biseksuaali, transsukupuolinen, en ole nainen, vanha, nuori, opiskelija, ammattiyhdistyksen jäsen, taiteilija, tieteen tekijä, journalisti, julkisen puolen työntekijä, en hengitä ilmaa, en juo vettä...en ole raskaana, minulla ei ole mielenterveysongelmia, minua ei ole hiljattain ammuttu..." Politiikka ei kosketa minua!

 

Säämies

 

 

Aamun Hesarista löytyi isäni kollegan, meteorologi Paavo Salmensuun nekrologi. Mies kuoli 94-vuotiaana, teki pitkän uran meteorologina ja opiskeli vielä hammaslaborantiksi eläkkeelle jäätyään. Salmensuu oli Suomen ensimmäinen televisiometeorologi ja aikansa julkkis. Television säätiedotuksessa hän osoitteli saderintamaa ja korkeapaineen aluetta piippunsa varrella. 

 

Paavo Salmensuun vaimo ehdotti nimekseni Heidiä. Eräs miespuolinen kollegani ihmettelikin kerran "Miten ovat savolaiset vanhemmat antaneet lapselleen noin hienon nimen?" Rouva Salmensuun syy.

 

Nekrologit ovat mielenkiintoista luettavaa silloin kun niiden päähenkilöistä ei ole tehty sovinnaisia patsaita. 

 

Näin dokumentin The New York Times- sanomalehden nekrologitoimituksesta, jonne toimittajat usein siirtyvät uransa loppupuolella. Tekstit ovat kunnianhimoisia, meillähän ne ovat usein sukulaisten kirjoittamina. Nekrologin saaminen kyseiseen lehteen on hyvinkin haluttua ja omaiset suorastaan tyrkyttävät niitä (linkki).

Pelottelulista

Hesari pyytää lukijoita kertomaan millä hirveyksillä heitä on lapsena peloteltu. Tässä oma listani, olkaa hyvä:

Sitrushedelmät: Yksi tavallisimmista varoituksista liittyi tukehtumisen jatkuvasti vaanivaan uhkaan. Appelsiiniin saattoi tukehtua, joten hedelmän syöminen oli kuin pelaisi venäläistä rulettia. Silloin kun sellaista herkkua sai, se piti pilkkoa pieniksi paloiksi, istua nätisti pöydän ääressä ja keskittyä pureskeluun. 

Muovipussit: Jos veti muovipussin päähänsä niin huonosti kävi, henkihän siinä meni. Uskalsin katsoa muovipusseja vain matkan päästä, mutta toisaalta välillä tuli voimakas halu ihan varovasti sovittaa pussia päähänsä. 

Hukkuminen: Jos nousi veneessä seisomaan, järvi imaisi moisen poukkoilijan oitis syliinsä, eikä paluuta ollut. Toisaalta me lapset saimme uida ja soudella ilman aikuisten valvontaa. 

Tulitikut: Tulitikkua ei saanut heittää roskikseen ennen kuin oli viruttanut sitä vedessä riittävän pitkään, sillä muuten se kyti roskien joukossa, koti paloi poroksi ja lapset siinä mukana. 

Oudot jutut: Jos nielaisi appelsiinin siemenen se iti suolistossa ja pienestä siemenestä kasvoi kokonainen puu, jonka oksat tunkivat ulos suusta ja nenästä. Purukumin nielaiseminen johti suoliston tukkeutumiseen.

Pahimmat uhkakuvat: Jos ei ollut kiltti joutui kasvatusneuvolaan tai kasvatuslaitokseen.

Edellä mainitut varoitukset tulivat mummolta, äidiltä ja kavereilta. Mummo oli ahkerin pelottelija, suhtaudun edelleen sitrushedelmiin ja muovikasseihin pienellä varauksella. Mummo todisti uhkakuvien oikeellisuutta lukemalla ääneen uutisia hukkumisista ja tulipaloista tuoreimmasta Iisalmen sanomien numerosta, lisäämällä toimittajan tekstiin omia synkeitä huomioitaan ja huokailemalla syvään.