Päivittäinen joulukalenterikirjoittaminen on hyvää kirjoitusharjoitusta. Tekstin ei tarvitse olla laadukasta, kuutosen taso riittää. Nelonenkin hyväksytään, mutta mielellään ei mentäisi sen alle. Kierrätän samoja juttuja joulusta toiseen.
Instassa joku keräsi seuraajien paskimpia joululahjoja. Ystäväni mies osti hänelle lahjaksi painepesurin (en muista oliko se joulu-, äitienpäivä-, syntymäpäivä- vai joululahja). He eivät enää ole naimisissa. Sain ex-mieheltäni ompelukorin ja jostain syystä se tuntui loukkaavalta. Seurusteluaikana sain kokonaisen kiekon Saga-homejuustoa, jota rakastin. Myyjä oli sanonut, että hän haluaa lähteä ex-mieheni matkaan. En löytänyt Sagaa googlaamalla, mutta samantyyppisen pehmeän homejuuston rasvapitoisuus on 42 prosenttia.
Lapsuuden joululahjapettymykset liittyivät mummon ostamiin alusvaatteisiin. Eivät ne oikeastaan olleet varsinaisia pettymyksiä, sillä niiden tiesi tulevan. Joskus kahdeksanvuotiaana sain arviolta kokoa 40 olevia lohenpunaisia paitoja ja pitkälahkeisia alushousuja. Niitä myytiin varmaan jossa kiuruvetisessä kivijalkakaupassa. Mummo oli hankkinut ne rakkaudella. Olisi kiva, jos joku kerrasto olisi säilynyt, sillä voihan olla, että ne ovat suurentuneet mielessäni vähän kuin menneisyyden kalansaaliit.
Enää en erityisemmin odota lahjoja.
Ilmoittauduin Kuopiossa järjestettävään seniorisisätautilääkäreiden tapaamiseen. Kyseessä täytyi olla jonkinlainen mielenhäiriö. Olen vieraantunut lääketieteestä. Ostin keväälle pari konserttilippua ja teatterilipun. Siitä se vuosi 2026 lähtee.
Kuva on napattu designmessuilta, joilta melkein ostin korvakorut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti