Cafe Metso oli tänään suljettu. Katkera pettymys. Jouduin editoimaan käsikirjoitustani ilman pullaa ja kahvia. Jotkut sanovat kässäri, jotkut käsis, pidän kässäristä enemmän.
Sain kaupassa jonkinlaisen kaikki ruoka loppuu Tampereen kaupoista -paniikin, vaikka vakuuttelin itselleni, ettei nyt ole pandemia eikä sota. Ruokaa ei tarvitse hamstrata. Voit ottaa ihan rauhallisesti.
Kävin M:n kanssa katsomassa Richard Linklaterin elokuvan Nouvelle Vague, joka kertoo Jean-Luc Godardista niihin aikoihin kun hän ohjasi esikoiselokuvaansa Viimeiseen hengenvetoon (1960). Nouvelle Vague on rakkauden osoitus ranskalaiselle uuden aallon elokuvalle.
Linklaterin elokuva oli tietysti mustavalkoinen ja siinä puhuttiin ranskaa. Godard puhui vähän kuin Kaurismäki-elokuvien hahmot. Hänellä oli ehtymätön sitaattivarasto. Mieleeni jäi sitaatti Duke Ellingtonilta: En tarvitse aikaa, tarvitsen määräajan. Tai jotain siihen suuntaan ja kai se oli Ellington.
Hitto, että tupakointi näytti elokuvassa tyylikkäältä ja muistikirjoihin kirjoittaminen. Kenelläkään ei vaikuttanut olevan kiire, eikä kukaan vilkuillut kännykkäänsä.
Eipä muuta tänään. Meni vähän myöhäiseksi. Kävimme elokuvan jälkeen Glühweineillä Boomer-nimisessä baarissa ja kävin vielä sen jälkeen täydentämässä ruokavarastoja Lidlissä. Ruokahan siis saattaa kuitenkin loppua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti