Taas aukeaa uusi pimeä joulukalenteriaamu. Onneksi aukeaa. Joulutunnelma on vielä kateissa.
Elämä on niin proosallista. Ilmoitin huoltofirmaan, että vessanpönttöni vuotaa. Laitoin vakuutusyhtiöön kyselyä siitä, kun istuin marraskuussa kaverin designlampun päälle ja rikoin samalla Boknäs-hyllyn (kuulostaa omituiselta, mutta on totta). Lupasivat soittaa näiden arvokkaiden objektien omistajalle, mutta mitään ei ole vielä kuulunut. Vihaan kaikenlaisia hoidettavia asioita. Asunnon osakekirjat olisi pitänyt laittaa digi -ja väestövirastoon, mutta en ole tehnyt sitä.
Olen jäänyt omien asioiden hoitamisen suhteen seitsemänvuotiaan tasolle.
Miten virastokontaktit ja asioiden hoitaminen sujuu teiltä muilta? Luultavammin tuosta vaan. Vihaan virastoja, kaavakkeita, puhelimesta kuuluvaa kylmää taustamusiikkia ja chatteja.
Katsoin eilen Areenasta Katri Helenan konsertin ja itkin lähes koko konsertin ajan. Äitini kuoli kolme vuotta sitten ja nyt sitten itkin sitäkin ensimmäistä kertaa. Siinä se meni samalla.
Tämän päivän luukusta putkahtaa ihka oikea sievä virasto, vaikka eihän niitä edes ole. Pelkkä digitaalinen rasittavuus, viraston irvikuva. Katri Helena siunaa virastot ja meidän kaikkien päivän. Hän antaa meille tähtitaivaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti