Eilisessä 60+ jumpassa eräs nainen kysyi minulta olenko entinen urheilija. Näytän kuulemma niin urheilulliselta. Eikö monen entisen urheilijan elämä mennyt myöhemmin piloille?
Olin kouluaikaan huono liikunnassa, en osunut palloon, olin pienikokoinen, enkä halunnut ottaa Cooperin testiä tosissani. Joku antoi kaikkensa ja oksensi testin loputtua.
Kävin eilen haastattelussa, joka on myöhemmin kuultavissa joissain paikallisradioissa, en tiedä missä ja milloin. On tarkoitus haastatella vuorotellen kaikki halukkaat Pirkkalaiskirjailijat. Jännä, että mietin etukäteen, että mitä en ainakaan sano ja tietenkin sanoin juuri sen.
Haastattelun jälkeen puhettani ja kuvaani tallennettiin Kirjailijavarttia varten. Istua tönötin ja puhuin kirjoistani. Kuvauksia on tehty vuodesta 2024 ja niitä on kertynyt muistaakseni seitsemisenkymmentä. Omani tulee Youtubeen vasta elokuussa.
Menen tänään käymään työpaikallani ja vien sinne muutaman kirjani ja pullaa tietysti (ilman pullaa en uskaltaisi mennä). En usko, että ihmisiä kiinnostavat eläkeläiset. Täytyy olla tosi karismaattinen tai outo tyyppi, että jaksetaan muistella enää läksiäispuheiden jälkeen. Nimeni säilyy korkeintaan sairauskertomusteksteissä ja eikä niissäkään loputtomiin.
Eläkkeelle jäädessäsi moni unohtaa sinut, ja ei se mitään, eläköityminen on hyvää harjoitusta kuolemaa varten.
Tällä viikolla ystävä tarjosi minulle Aperol Spritzin tulevien synttäreiden kunniaksi. Tuntui hauskalta istua lähes tyhjässä baarissa keskellä päivää, ja katsoa ikkunasta kun ruuhkavuosi-ihmiset kiirehtivät johonkin. Kyllä tämä kolmas elämä on usein kivaakin.
4 kommenttia:
Muistuta sitten, kun se haastattelu on katsottavissa.
Minusta on vaikea kuvitella enää työssä oloa. Monesti ajattelen, miten minä olen oikein pystynyt olemaan opettaja.
Opettajainhuoneessa on aina semmoinen sähinä, etten ole edes harkinnut käydä siellä eläkkeellä ollessa. Muistan kun joku entinen opettaja tuli ja hänellä oli aikaa, olisi halunnut höpötellä, mutta lyhyttä välituntia viettävät eivät ehtineet edes istua, hoidimme asioita seisaaltaan, eikä kukaan ollut kiinnostunut vierailijasta. Minulle hän oli outo, alkoikin kysellä, mistä päin olen tullut. En ehtinyt vastata, kun kutsuttiin puhelimeen ja sieltä piti kiirehtiä tunnille.
Samat tunnelmat. Lopulta olikin mukavaa, oli ruokatauko, vein pullaa ja juotiin kahvia ja moni söi eväitään. Perjantai on siitä hyvä päivä, että iltapäivä on varattu paperitöille, eikä potilaita enää tule. Sovittiin kaiman ja syksyllä eläkkeelle jäävän osastonhoitajan kanssa että mennään käväisemään jollain terassilla kunhan ilmat vähän lämpenevät.
Katsoin youtubesta pirkkalaiskirjailijat, onpa niitä paljon. Pelkästään Pirkanmaalla! Kunnioitan niitä jotka jaksavat tehdä kirjoja siinä paljouden yltäkylläisyydessä.
Joo, lisäksi sain kirjastosta Lääketieteen Sanakirjan. En muista onko pyydetty kommentteja, mutta annan silti pari. Aidosti tamperelainen huumori on hyvin mukana, itse asiassa nauratti koko ajan enemmän kohti kirjan loppua. Tuli aivan mieleen nuoruudestani Jammu & Yrjö. Erikoista, mutta aluksi jotenkin pelkäsin että minulle puhkeaa ADHD kun tekstin fokus tuntui hyppelehtivän. Se kyllä asettui kohti loppua, tiedä sitten totuinko vai tyyntyikö kerronta. Eli luulen että teos paransi loppua kohti. Olihan se aika woke minun makuuni, transseja oli kirjan henkilöistä noin 10% kun oikeasti maailmassa on alle 1%. Lisäksi ko muuttuja oli mies => nainen, kukapa nyt haluaisi naisesta mieheksi? Oletteko kuulleet koskaan sellaisesta. Loppu oli, anteeksi nyt, hieman siirappinen, kun henkilöt itkivät ilosta kun pääsivät pride kulkueeseen. Wokeus ei aivan ole kirjoittajan ytimessä, mutta hän sympatisoi sitä. Olisiko nykymaailmassa akuutti sukupuolisuuskysymys kirjan pääteema ja jännite? Mutta kyllä se sitä. Sanotaanko että amatöörille ihan hyvin. Anteeksi suorasanaisuus, mutta näin anonyymissä siihen lipsahtaa helposti. Olisikohan minusta kustannustoimittajksi? Terv Auvo T
En odottanut sinulta kehuja, mutta kiitos kun vaivauduit lukemaan.
Ihmettelen tuota väitettä aidosti tamperelaisesta huumorista, sillä olen syntyperäinen savolainen ja asunut kuitenkin Tampereella vasta 2007 lähtien. En edes osaa puhua tamperetta.
Lähipiirissäni on transihmisiä, olivat prosentit sitten mitä tahansa. Kenenkään ei varmasti kannata "muuttua" miehestä naiseksi, ellei oikeasti ole syntynyt väärään sukupuoleen, on tämä maailma niin miehille tehty ja valta ja varallisuus kuuluu teille.
Jos prosentteja noudatettaisiin, Suomessa kirjoitettaisiin vain valkoisista cis-sukupuolisista heteroista.
Esität useinkin kritiikkiä kirjoittamisistani, mutta jostain syystä aina ilmaannut tänne. Ihmettelen joskus että miksi. Mikäpä siinä, olet tervetullut.
Lähetä kommentti