Olen päässyt taas tukevalle norjalaiselle maaperälle. Ei tarvitse miettiä millä kannella toimii kahvila ja monennellako kannella voi nauttia universumin kalleimman Sokos-hotelliaamiaisen.
Eilen laiva heitti ankkurin vuonoon ja halukkaat kuljetettiin pienemmällä veneellä kyläseen, jonka nimi on Urke. Kylässä toimi kauppa, josta ostin tummaa suklaata ja kylän keskustassa sijaitsee leirintäalue. Kylän halkaisee innokas koski.
Kävelin rinnettä ylös ja mietin, miten järjettömän kaunista oli. Miten joku on aikoinaan sinne päässyt (luultavammin veneellä) ja millä hän on itsensä elättänyt. Kalastuksellako. Jotenkin ymmärsin vaikka Jon Fossen romaanien henkilöitä paremmin.
Pistäydyimme myös Ålesundissa, jota joku sanoi Norjan kauneimmaksi kaupungiksi. Kylmää ja märkää siellä ainakin oli.
Tänä aamuna jäin laivasta Trondheimissä, jossa satoi kaatamalla, mutta minähän pungersin rinkka selässä tänne hotellille. Näin isoa huonetta minulla ei ole tällä matkalla ollut, tosin huoneen katosta puuttuu yksi sisustuslevy, ja aukosta näkyy putkia. Huoneessani on kuitenkin kolme ikkunaa, nojatuoli, sohvapöytä, kirjoituspöytä ja tietenkin parisänky.
Trondheim on norjalaiseen tapaan liian sievä. Tosin täältä löytyy ihan pikkuisen rosoakin. Olen kävellyt kaupunkia ristiin rastiin. Söin intialaisessa ravintolassa elämäni parhaan palak paneer -annoksen. Kävelin rautatieasemalle ihan harjoituksen vuoksi, aamulla on sitten helpompaa.
Yritin vaihtaa blogin yläosaan uuden kuvan siinä onnistumatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti