Puin juhlamekon kun lähdin elokuviin, sillä olen varma, etten koskaan enää pääse juhliin. Tai jos pääsen mekko on jo mennyt muodista. Minulla on tuskin enää asiaa Otavan pihajuhliinkaan.
Elokuva, jota menin katsomaan juhlamekossani oli nimeltään Urchin –Vapaus on mielentila ja se kertoi asunnottomasta Mikestä ja oli todella ahdistava. Hyvä, mutta raskas. Siinä eivät juhlahepeneet auttaneet.
Sitten minua alkoi ahdistaa kesäkin. Grillimakkarasta ja marjaämpäreistä tehty seppele laskeutui päälleni. Hyvä kun selvisin kotiin.
Päätin pari päivää sitten arpoa kaksi romaaniani Instassa. Kokeilin ostaa arvonnalle lisähuomiota kolmeksi päiväksi maksamalla Metalle 7 euroa/ päivä, joku pieni lisämaksu siihen tuli päälle. Mark Zuckerberg on kuulemma panostuksestani kovin iloinen. Tämän rahan ansiosta 5245 henkilöä on nähnyt julkaisuni, sitä on jaettu kolmesti, kommentoitu 134 kertaa ja uusia seuraajia on tullut 81.
Rahalla saa melkein mitä tahansa.
Kuva on napattu Tampereen uudehkolta maisemasillalta.
6 kommenttia:
Ei kun marjasangoista! Anteeksi, en voinut vastustaa kiusausta
Suomen kieli on yllättävän vaikeaa. Vaihdoin tilalle marjaämpärit, joka on hauskempikin!
Puu-ukko oli viimeksi sillalla kävellessäni vaihtanut paikkaa. Olin niin tottunut siihen, että se tuijotti kaiteen vieressä Näsijärvelle.
Kirsi
Ämpäri on läntinen lainasana suoraan ruotsista (ämbar), joka taas periytyy mutkan kautta aina klassiseen latinaan ja kreikkaan asti. Amforakin on ämpäri!
Itäisen "sangon" alkuperä on epäselvempi. Pohjois-karjalaisittain se on sankko, kahdella koolla. Silloin monikossakaan ei ole geetä: sankko - sankot.
Suomen kieli on tosiaan kinkkistä.
Mummolassa Pohjois-Savossa se oli sankko, sankot.
Eli eka anonyymi pyytää anteeksi! Olen kasvanut Suomen läntisellä puolella.
Lähetä kommentti