Kuvataiteilija Hermann Sebastian Schultz (s. 1994) maalaa kumppanuustalo Arttelin yhteyteen muraalia. Moni on nähnyt miehen tekemän hienon muraalin Takon muurissa.
Ensin seinään ilmaantui X ja O merkkejä, sitten ääriviivoja ja nyt näkyy jo värejäkin. Olen havainnut, että taiteilija siirtyy välillä kauemmaksi maalaustyöstään ja tarkastelee sitä pitkään.
Mieleeni tulivat kirkkomaalarit, joista luen Joel Haahtelan uusimmasta romaanista Talvikappeli, joka sijoittuu Pohjois-Italiaan vuodelle 1348. Myös Anneli Kanto on kirjoittanut kirkkomaalareista. Olin jo päättänyt, etten enää lue Joel Haahtelan pienoisromaaneja, mutta tässä sitä taas ollaan. Juuttuneena hartaaseen tunnelmaan ja koottuihin viisauksiin.
Kävin eilen Valkeakoskella kesäteatterissa katsomassa Heikki Paavilaisen ja Tuomas Marjamäen käsikirjoittaman ja ensin mainitun ohjaaman näytelmän Katri Helenan elämästä. Käytiin läpi laulajan rakkauksia, iloja ja suruja (olen lukenut niistä naistenlehdistäkin, Katri Helenan krapula oli uusi asia minulle, hän siis saattaa joskus juoda jopa liikaa alkoholia). Näytelmässä käsiteltiin Panu Rajalaa niin, että minua melkein säälitti. Naurattikin.
Esitys oli ammattitaitoinen, näyttelijät osasivat laulaa ja liikkuivat musiikin tahtiin kompastelematta. Minusta esitykseen ei sopinut puskafarssityylinen osio ja "Frederikin" pomppaaminen näyttämölle huonoine juttuineen. Ne olivat turhia! Ovatko ne pakollisia kesäteatterigenressä? Moni kyllä nauroi, en tiedä mille. Ehkä he olivat käyneet väliaikadrinkeillä.
Tarkoitukseni ei ollut kuvata edessä istuvan miehen kaljua.
2 kommenttia:
Kuvassa näkyy kaksikin kaljua. Tekoälymuokkauksella voisi kasvattaa päähän tuuhean tukan tai vaikka lippiksen. Tämän viikon digitaalisessa Hesarissa on keskusteltu yllättävänkin kiihkeästi siitä, onko okei, jos mies syö sisällä - ravintolassa tai vaikka koulun ruokalassa - lippis päässä. Aika monen mielestä on.
Pany Rajalle lienee vuosien saatossa kasvanut jo niin paksu nahka, ettei miestä tarvinne sääliä. Mutta jos pystyy erottamaan toisistaan persoonan ja tuotannon, kannattaa tutustua Rajalan tekemiin suomalaiskirjailijoiden elämäkertoihin. Ne ovat kiinnostavia ja skaala on laaja.
Olen kerran kuullut Panu Rajalan puhuvan (muistaakseni Olavi Paavolaisesta) ja hän kertoi kirjailijasta vetävästi ja mielenkiintoisesti. Voisi lukea, kun saisi aikaiseksi, sillä luettavaa on loputtomasti.
Lähetä kommentti