Näkemiin elämä

Niagaran ohjelmistosta löytyvät elokuvat Näkemiin Neuvostoliitto ja Näkemiin professori. Valitsin jälkimmäisen. Elokuvassa Johnny Depp näyttelee kuolemansairasta englannin kielen professoria Richard Brownia.

Heti alkuun käy ilmi, ettei professorin levinneeseen keuhkosyöpään löydy parantavaa hoitoa vaan elämää voitaisiin ainoastaan hieman pitkittää. Mies päätyy siihen, ettei ota hoitoa vastaan. Lääketieteellisesti tuli mieleen muutama juttu, mutta tämähän oli elokuvaa.

Professori päätyy laukomaan totuuksia, harrastamaan suojaamatonta seksiä ja polttamaan pilveä. Erääseen opiskelijaan liittyvää toimintaa en realimaailmassa hyväksyisi.

Lopussa itkettää, mutta sitä itkua ei heruteta pitkin matkaa, kuten on tapana. Richard korjaa suhteen vaimoonsa ja lähentyy tytärtään. Lopulta Wayne Robertsin ohjaama elokuva jää yhdentekeväksi, sen katsoi lähinnä Johnny Deppin ja ankean elokuvatarjonnan vuoksi.

Elokuvista kotiin kävellessäni pohdin, miten voisin repäistä ja päädyin uuteen kahvilaan, join liian myöhäiset kahvit ja pilasin yöuneni.

Mitä itse tekisin, jos aikaa olisi kuusi kuukautta (siihen verrattuna, etten elinaikaani tiedä)? Luultavimmin itkisin, valittaisin, makoilisin sohvalla, lukisin kirjoja, kirjoittelisin, järjestelisin asiani ja yrittäisin tavata lapsiani mahdollisimman paljon. Ai niin, eihän tuo juurikaan poikkea nykyisestä elämästäni.