Tunteellinen siili

Runoilija Kirsi Kunnas menehtyi 96-vuotiaana. Tuntui melkein siltä kuin joulupukki olisi mennyt kuolemaan. 

Isä luki minulle aikoinaan Kunnaksen runoa Kattila ja perunat niin, että sylkipisarat lensivät suusta. Muistan vieläkin runon poljennon "voi tätä hoppua hoppua hoppua/ huusivat perunat, voi tätä hoppua/ ei tule loppua loppua loppua..." 

Voitin luokan runonlausuntakilpailut runolla Tunteellinen siili, mutta jostain syystä päädyin vaihtamaan ruonon loppukilpailuissa johonkin tylsempään (pienessä päässäni ajattelin, ettei samaa runoa pidä lausua uudestaan). En voittanut.

Kirsi Kunnas -muistoni ovat pääasiassa "melkein tapasin Kirsi Kunnaksen" -muistoja. Runoilijalta oli vaikea välttyä Tampereella ja kukapa olisi sitä halunnutkaan. Muistan lierihatun ja kaulassa roikkuvat puuhelmet.

Kun Kirsi Kunnas kävi Viidassa, olin jostain syystä poissa paikkakunnalta (harmitti). Näin hänet Teoksen kirjakaupassa lukemassa runojaan, Pirkkalaiskirjailijoiden kokouksessa, jossa mietittiin yhdistyksen nimen vaihtamista (Kunnas oli vanhan nimen kannalla) ja jossain runotapahtumassa Kivessä. Hän istui viereisessä pöydässä, joi kaksi lasillista punaviiniä ja nousi ylös kuin olisi yhtäkkiä muistanut olevansa vanha ja sanoi "Lähden kotiin" ja taksia alettiin puuhata. 

En löytänyt kirjahyllystäni yhtään Kirsi Kunnaksen runokokoelmaa, mutta kirjasta Uuden runon kauneimmat, löysin muutamia runoja.

Korvayökkö

Tapasin sattumalta kaupungilla sairaanhoitajan, joka työskenteli aikoinaan Jyväskylässä. Hänen ystävättärensä kaivoi laukustaan romaanini, jonka kantta suojeli läpinäkyvä muovi. Nainen antoi kynän, jolla kirjoitin nimilehdelle "Saa lukea!", omistin lauseen ja kirjan hänelle ja allekirjoitin. En ehkä riittävän siististi, enkä kauniisti. Nainen halusi antaa minulle kynän, jota käytin. Se on hyvä kynä. Hän kertoi, ettei pidä Minna Lindgrenin Ehtoolehto-sarjasta, sillä se on liian hauska. Otin tämän jonkinlaisena savolaistyyppisenä kehuna.

Näsinpuistossa on kiva käyskennellä, Näsinlinna näyttää jonkun hallitsijan rakastajattarelle numero kolme rakennetulta pytingiltä, puistosta näkyy Näsijärvi, Särkänniemi ja Hämeenpuisto. Näsinpuistossa solisee suihkulähde, johon kuuluvat Emil Wikströmin patsaat. Puistosta voi pongata Olli Larjon pienoispatsaita, joita on kahdeksan kappaletta. Patsaat liittyvät Kirsi Kunnaksen lastenrunoihin. Mäellä sijaitsee myös lasten leikkipuisto.

Näsinpuiston opastauluissa kerrotaan sen eläimistä. Näsinkallion puistoalue tunnetaan pohjanlepakon suosimana ruokailualueena. Tammerkosken yläjuoksulla saalistavat ajoittain vesisiipat, viiksisiipat ja isoviiksisiipat. Hyvää asuinaluetta myös korvayökölle! Mitään näistä en nähnyt. Korkeintaan pari olutta nauttivaa isoviiksisiippaa. Korvayököstä mieleeni tulee korvatautien osaston vakituinen yöhoitaja, jonka vuorokausirytmi on mennyt pysyvästi sekaisin ja joka ei ole vuosiin nähnyt päivänvaloa.