Matkustan Kuopioon juhlimaan poikani lakkiaisia. Ostin junaliput extraluokkaan sillä ajatuksella, etteivät virukset niin tylsissä vaunuissa viihdy. Liput eivät lopulta olleet paljonkaan kalliimmat kuin kakkosluokan piletit. Aiemmin ei ole tullut mieleen matkustaa extraluokassa, mutta saahan siellä kahvit. Junan ravintolavaunu ei ole auki.
Nyt käytetään sanaa uusi normaali. Kaikki kriisit johtavat uuteen normaaliin, pandemia, avioero, sairastuminen, vanheneminen, ripsienpidennysten epäonnistuminen, lasten itsenäistyminen, työttömyys ja eläkkeelle jääminen. Elämästä nypitään jotain tärkeää pois, mutta jos hyvin käy tulee muuta tilalle. Kun erosin, joku lohdutti, että kun ovi sulkeutuu niin ikkuna aukeaa tai jotain sellaista. Ei se lohduttanut silloin.
Tein eväsretken ja kävelin Iidesjärven ympäri, matkaa kotoa kertyi yhteensä 13 kilometriä. Järven rannalla seisoo lintutorni, jossa kävin lintuja tiirailemassa ja näin kaksi joutsenta. Ne olivat riittävän suuria, en omista kiikareita.
Join kahvit järven rannalla, enkä meinannut saada termaria auki ja tuli melkein itku, mutta onnistuin kuitenkin. Holvasin käsidesiä, söin riisipiirakan ja pullan ja sivelin puhelintani.
Kaksi lentoon lähtevää joutsenta on muuten komea näky.