Näinä vaikeina aikoina (ironiaa) kirjoittaminen on sallittu nautinto ja piina. Kässäri edistyy hitaasti, mutta vaikka kirjoittaisin kappaleen päivässä, niin joskus vielä se tulee olemaan romaani tai ainakin näyttämään romaanilta.
Toistaiseksi olen saanut elää melko vapaasti, harrastaa, käydä kulttuuririennoissa ja tavata ihmisiä. Olen säästynyt taudilta, mutta kun sen tähän kaiken kansan (liioittelua) nähtäväksi kirjoitan niin virus saattaa jo olla kehossani ja valmistautua iskuunsa.
Näiden sulkuihin laitettujen tehokeinojen kanssa on oltava varovainen, sillä moni on joutunut taloudellisiin vaikeuksiin, muutama teho-osastolle ja jokunen on kuollutkin tautiin, eikä se tietenkään naurata ketään.
Kävin toissapäivänä 60+ kuntosaliryhmässä. Ohjaaja kysyi harrastanko juoksemista, kun minulla on niin hyvä juoksuaskel. Teimme kuntopiiriä, jossa siirrytään laitteelta toiselle ja suoritin juuri kaksiminuuttistani juoksumatolla. Olen vähän kuin ne, jotka menevät työväenopiston espanjan alkeisryhmään vaikka ovat opiskelleet espanjaa jo neljä vuotta.
Joku väitti, että jos ihminen on juossut maratonin, hän ei voi olla kertomatta sitä. Olen joskus muinoin lönkytellyt maratonin Tukholmassa ja sen jälkeen vielä juhlinut laivalla läpi yön. Viimeksi mainittu on jopa merkittävämpi saavutus kuin tuo järjetön urheilusuoritus.
