Aatto

Istuin toissapäivänä pääministerin kanssa Pyynikin näkötornin kahvilassa. Eri pöydissä tosin. Yritin näyttää siltä, etten huomannut mitään. Olisi tehnyt mieli sanoa japanilaisturisteille, että reilun metrin päässä näkyy nököttävän Suomen pääministeri, mutta älkää katsoko sinne päin. En kuitenkaan tehnyt sitä.

Hienoa asua maassa, jossa pääministeri voi käydä kahvilassa kuin kuka tahansa (myöhemmin huomasin, että Aamulehden toimittaja haastatteli Marinia).

En ole kirjoittanut joulupukille, mutta nyt sen teen.

Hyvä joulupukki,

Olen ollut mielestäni ihan riittävän kiltti, joten rohkenen kirjata tähän joululahjatoivomukseni, joihin pidän kohtuullisena suostua. Toivon

- Maailmanrauhaa (eikös sitä kuulu toivoa?).
- Toivon, että joulupukki auttaisi minua avaamaan kuntosalin oven.
- Rakkautta toivon, talvikenkiä ja uutta nättiä käsilaukkua.
- Valumatonta silmämeikkiä ja terveyttä.
- Toivon helmikuussa julkaistavalle romaanille blogistien ja suurten sanomalehtien pirullisten kriitikkojen (myönteisiä) arvioita ja hurjasti myytyjä kirjoja.
- Lapsille ja heidän puolisoilleen kaikkea ihanaa.

Olisiko se siinä. Tässä iässä joululahjatoivomukset muuttuvat kohtuullisiksi. Jos vielä ilmaston lämpeneminen loppuisi niin eiköhän se siinä olisi ja lunta Tampereelle, kiitos.

T. Heidi