Kirjojen takakansitekstit pyrkivät houkuttelevuuteen. Omat takakansitekstini ovat kustannustoimittajan kirjoittamia. Tein tekstin kuvittelliseen mahdollisimman myyvään romaaniin.
"Kielletty rakkaus koronan aikaan on kriitikoiden ylistämän ja lukijoiden rakastaman kirjailijan toinen, pitkään kaivattu romaani. Kirja perustuu kirjailijan omaan elämään ja on rohkea tilitys kielletystä rakkaudesta tunnettuun some-persoonaan keskellä maailmanlaajuista koronapandemiaa. Romaanissa kirjailija löytää itsensä, rakkauden ja hyvän kampaajan."
Anteeksi päivitysten sekalaisuus, näiden välillä ei ole punaista eikä sinistä lankaa.
Silloin(kin) kun ei kaipaa neuvoja, on joillakin ihmisillä tapana niitä antaa. Törmäsin tällaiseen lauseeseen: Pyytämättä annettu neuvo on moite.
Kirjailja Juha Sirolla on kaunis työtila, josta Aamulehtikin kirjoitti jutun. Tästä huoneesta ei kirjoittaisi kukaan muu kuin minä itse.
Pitäisi siivota ikkunalauta, jota tässä tuijottelen. Ikkunalaudalla on kaksi kynttilänjalkaa, neuloja ja ompelulankoja sisältävä peltirasia, nippu paperia, silitysrauta, kissankarvojen poistoon tarkoitettu tarrarulla, pöytälamppu, Anja Erämajan runokokoelma Kuuluuko tämä teille ja kukkaruukku, jossa on ollut pelkkää multaa niin kauan, että hädin tuskin muistan mikä kasvi siinä mullassa kasvoi.
