Kirjojen takakansitekstit pyrkivät houkuttelevuuteen. Omat takakansitekstini ovat kustannustoimittajan kirjoittamia. Tein tekstin kuvittelliseen mahdollisimman myyvään romaaniin.
"Kielletty rakkaus koronan aikaan on kriitikoiden ylistämän ja lukijoiden rakastaman kirjailijan toinen, pitkään kaivattu romaani. Kirja perustuu kirjailijan omaan elämään ja on rohkea tilitys kielletystä rakkaudesta tunnettuun some-persoonaan keskellä maailmanlaajuista koronapandemiaa. Romaanissa kirjailija löytää itsensä, rakkauden ja hyvän kampaajan."
Anteeksi päivitysten sekalaisuus, näiden välillä ei ole punaista eikä sinistä lankaa.
Silloin(kin) kun ei kaipaa neuvoja, on joillakin ihmisillä tapana niitä antaa. Törmäsin tällaiseen lauseeseen: Pyytämättä annettu neuvo on moite.
Kirjailja Juha Sirolla on kaunis työtila, josta Aamulehtikin kirjoitti jutun. Tästä huoneesta ei kirjoittaisi kukaan muu kuin minä itse.
Pitäisi siivota ikkunalauta, jota tässä tuijottelen. Ikkunalaudalla on kaksi kynttilänjalkaa, neuloja ja ompelulankoja sisältävä peltirasia, nippu paperia, silitysrauta, kissankarvojen poistoon tarkoitettu tarrarulla, pöytälamppu, Anja Erämajan runokokoelma Kuuluuko tämä teille ja kukkaruukku, jossa on ollut pelkkää multaa niin kauan, että hädin tuskin muistan mikä kasvi siinä mullassa kasvoi.
6 kommenttia:
Pyytämättä annettu neuvo on moite. Tuo on niin hyvä lause, että se pitäisi ainakin minun kiinnittää kultakirjaimin pääni sisään. Lause pätee varsinkin aikuisiin lapsiin. Heille ei niitä omia elämänviisauksina jaettuja ohjeita pidä enää antaa, siitä tulee pelkkää epäsopua. Olen sen jo vuosia sitten havainnut, mutta jatkuvaa itsensä muistuttamista se on edellyttänyt konkreettisissa tilanteissa.
Juu,varsinkin omien aikuisten lasten kohdalla sitä kannattaa varoa. Koen, että saan itsekin noita neuvoja välillä ihan pyytämättä ja kyllähän ne helposti kokee kritiikkinä.
Mitä jos kirjoittaisit romaanin "Ei saa rakastaa".
Rupesin katselemaan työtasoni tavaroita. Oh my god... tämä on seinästä seinään yltävä työtaso, joka on ollut entisellä asukkaalla, ompelijalla, kankaiden leikkauspöytänä: kymmenkunta kirjaa, kaksi kalenteria, viisi hiusdonitsia, manikyyrirasia, jossa muun ohessa kuivuneita kynsilakkoja, kyniä, muistilappuja joissa käsittämättömiä söheröitä (kai muistiinpanoja luetuista kirjoista), sakset, kampa, kynäpurkki, kaksi silmälasikoteloa, vesilasi, tarralappuja, bussi aikataulu...
Juuri käytiin siivoamassa kellarivarasto, oih, olisi vähän muutakin järjesteltävää.
Olisiko "Saa rakastaa" vielä parempi?
Ehkä huutomerkillä vielä.
On, ja juuri vastakohtana edellisille Ei saa- romaneillesi. Saa rakastaa!
Lähetä kommentti