maanantai 4. lokakuuta 2010

Menneisyys

Menneisyys tunkee sinnikkäästi elämääni. Viikonloppuna pidettiin kurssikokous ja 29.10 olisi koulun 70-vuotisjuhlat ja luokkakokous. Kävin jo tänään lenkillä ollakseni kadehdittavan urheilullinen, hoikka ja elinvoimainen neljän viikon kuluttua. Huomatkaa suunnattomia vaaroja ja vaikeuksia kaihtamaton reippauteni: siellä oli kylmää ja pimeää. Toivottavasti Espanjasta saadut hyönteisenpuremien aiheuttamat paukamat häviävät juhliin mennessä. Yksi niistä on keskellä naamaani.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Runoraadista

tässä kaupungissa, jossa…
KRISTIINA WALLIN
Jalankantama, Tammi 2009

tässä kaupungissa, jossa minulla ei ole muistoja

nostan patjan vuoteesta, nostan suorille käsivarsille viileät lakanat
kannan kapeita kujia alas rantaan
pyykit kuivuvat, vesi haihtuu, pyykkinarut kulkevat parvekkeelta
parvekkeelle yläpuolellani liehuu ja hulmuaa miesten valkoisia paitoja, kovat
napit kuin pastilli kitalakea vasten

taloista tulvahtaa paistuvan kalan haju, ikkunalaudoilla radiot
puhuvat vierasta kieltä

panen patjan hiekalle, käärin hämärää hartioille merta pelkkää pimeää
ja tuuli
kulkee pinnan alla kuljettaa pullonkorkkeja, siniharmaita aamuja, nummuliitteja
jotka avaavat yhä uudelleen äänen ja musiikin salaisuuksia

tutkimuslaitoksissa ei vieläkään pureta kyynelten koodia, kasvojeni ihoon
on kertynyt kaikenlaista: tunnistamattomia hiukkasia, pölyä ja nokea

jos nukahdan rannalle, kävelen unessa lumisateen halki:
lumi on sekaisin eläinten jäljistä ja vuorokausi
halkeaa kahtia siihen mikä on ja siihen mikä on kaipaus
ja lumi on sekaisin
minun jäljistäni jotka yrittävät olla laulu

silti tapahtuu: ihosta kasvaa lintu kauniimpi kuin. Silti. Kipu
aukeaa laskoksistaan, siitä tulee keveämpi tuuli,
puhalluskukan varjo
piirtyy narulla kuivuvaan lakanaan, jättiläiskukka niin keveä niin täynnä
siemeniä, mahdollisuuksia, uusia alkuja vielä näkemättömiä
elokuvia, joissa kävellään pyykkinarujen alta, kapeita kujia alas
rantaan kunnes aamu on uusi uni, vastapaistunut leipä.

Nuorisimäinen vanhus

Miespuoleinen kurssikaverini L, silmälääkäri, kertoi tarinan. Hänen vastaanotollaan kävi lähes 90 vuotias rouva, L sanoi, että rouvalla on silmät kuin nuorella tytöllä. Silmälääkäri L meni juhlissa hakemaan kohteliaasti tanssiin tuota iäkästä nuorisilmäistä rouvaa. Rouva kertoi käyneensä gynekologilla. Nuorisilmäinen rouva kuiskasi L:lle: gynekologi sanoi ihan samaa kuin te.

Pienet koiranpennut

Kurssikokouksessa oli 42 osallistujaa. Kukaan ei ollut viime kerrasta vanhentunut tippaakaan, en ainakaan minä. Taas yksi mies kehui minua elinvoimaisen näköiseksi. Alan pian myös tuntea itseni sellaiseksi. En kuitenkaan tänään. Olen halannut 39 kurssitoveria, kahden kanssa kättelin. T. soitti ja lauloi, söimme, joimme, tanssimme ja lauloimme maakuntalauluja sekä muita taistelubiisejä. Monesta oli tullut isovanhempi, yhden puoliso oli kuollut. Ne, jotka olivat taistelleet viime kokoukseen asti eroamatta puolisoistaan olivat edelleen naimisissa.

Monilta jäi juhlapaikalle tavaroita. Itse ennakoin asian jättämällä kaiken irtaimen hotellihuoneeseen. En onneksi tiennyt saunomismahdollisuudesta, joten en ottanut mukaan saunomattomuuskassia (rehellisyyden nimessä täytyy tunnustaa, että varastin termin saunomattomuuskassi kurssikaverin FB päivityksestä.)

Kurssitoverini E kuoli samaan sairauteen kuin Tommy Taberman, eli muistaakseni vielä vuoden diagnoosin jälkeen. E opetteli laulamaan Annikki Tähden kappaleen "Aurinko tähdet ja kuu" nurinpäin. Aamulla kävin E:n haudalla. Kurssin pojat olivat perjantaina laskeneet haudalle seppeleen ja kynttilän, kynttilä paloi edelleen. Pojat olivat laulaneet haudalla "Eikä me pienet koiranpennut muuta kuin leikkiä lyömme...". Hautakivi on pieni, sen alle on haudattu myös E:n neljän päivän ikäisenä menehtynyt tytär. E olisi pitänyt poikien arvokkaasta lauluesityksestä, E oli kuoromiehiä.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Elämää suuremmat kekkerit

Teen lähtöä Kuopioon. Meillä on kurssikokous. Edellisestä on jo vuosia. Istun täällä tarrapapiljotit päästä sojottaen. On yritettävä tehdä vanhoihin kurssikavereihin mahdollisimman freesi vaikutus. Päälläni on Espanjasta hankittu kolttu. Jätin eiliset työpaikan pippalot väliin, mikä oli todennäköisesti viisasta. Nukuin sen sijaan pitkät kauneusunet. Vähän tietysti mietityttää, jospa ne työpaikan juhlat olisivat olleet elämää suuremmat kekkerit.

perjantai 1. lokakuuta 2010

Espanja lyhyessä ajassa


27.9.2010

Istun Pirkkalan lentoaseman nuhjuisen kakkosterminaalin baarissa ja siemailen Cavaa lääkkeeksi lentopelkoon. Cava maistuu paheelliselle, kello on puoli yksitoista. Ajan lentokentälle taksilla, kilometrihintaa taksimatkalle kertyy melkoisesti verrattuna Ryan Airin lennon hintaan. Laadussa taksi voittaa. Ryan Airilta tuli viesti, jossa selkeästi ilmoitettiin matkatavaroiden painorajat ja se seikka, että käsimatkatavaroita saa olla vain yksi. Siitä huolimatta alkaa melkoinen sählääminen kun matkustajat yhdistelevät laukkujaan ja siirtävät tavaroitaan laukusta toiseen.

Syön letokoneessa läpimän sämpylän ja juon pikkuruisen muovipullon valkkaria. Jostain syystä lentokoneessa on lähes aina tarjolla kehnohkoa ranskalaista chardonnea viiniä. Ahtaassa tilasssa on hankala olla. Ei se mitään: kärsi kärsi, kirkkaimman kruunun saat. Malagassa P. on vastassa. Tuntuu mukavalta. Annan hänelle synttärilahjan ja halaan. M. on laittanut taivaallista paellaa, paikallisesta kaupasta saa tuoreita äyriäisiä, paahdettuja paprikoita ja lientä, joka antaa paellalle ihanan maun.

28.9.

Herään aikaisin ja seuraan patiolta kuinka kovan oranssi aurinko nousee vauhdilla taivaalle. Kaikki tapahtuu täällä nopeasti. Syömme aamiaisen ulkona. P. tuo leipomosta tuoreita sämpylöitä. Leikimme Serranon perhettä: ääntä pitää korottaa ja puhua toisten päälle.

Käymme bussilla Malagassa, bussi maksaa vain 1.4 e. Katselemme nykytaidetta Centro de Arte Contemporáneo- museossa. Siellä on mm. brittiläisen Dexter Dalwoodin maalauksia (siunattu googletus). Taulut liittyvät kulttuurin ja politiikan merkkihenkilöihin ja yritämme muistaa kuka kukakin on. Kaupunkireissun jälkeen makaan uimapatjalla talon pienessä uimaaltaassa.

29.9.

Suoritamme edelleen turistillisia askareita makaamalla uimarannalla varjon alla huolellisesti rasvattuina. Illalla syömme ulkona. Ruokalajit tulevat hämmästyttävässä järjestyksessä, viimeksi kun olemme jo syöneet lähes kaiken tilaamamme ruoan, tulee viinipullo.

Patiolta näkyy kirkas tähti, joka on kuulemma Jupiter. Minä uskon, koska olen niin tyhmä.

30.9.

Käymme Benagalbonin (en ole varma nimestä, tuskin tekään sitä tiedätte) kylässä. Paikallisessa kahvilassa istuksii oluella ja kahvilla harmaahapsisia herroja, ei yhtään naista. Seinällä olevassa taulussa kielletään äänekäs Dominon peluu. Niin me tekstin loistavalla kielitaidollamme tulkitsemme. Miehet saavat kahvilarouvalta peliluvan ja naamat loistavat kuin lapsukaisilla karkkipäivänä. Pelaajat ovat melko äänekkäitä. Minulta on varmaan mennyt jotain ohi Domino-pelistä, miten se voi olla noin innostavaa?

Etsimme A:lle kolmatta päivää postimerkkejä. Espanjassa on todennäköisesti helpompi hankkia puoli kiloa heroiinia kuin lähettää merkillä varustettu postikortti. Lopulta löytyy kauppa, jossa lukee Tabac ja joka sattuu poikkeuksellisesti olemaan auki ja josta kyseiset hyödykkeet eivät ole loppuneet.

Isäntäväelläni on logistinen ohjelma, jossa on kaikkien vieraiden lähtö ja tuloajat. P. tuntee reitin lentoasemalle kuin omat uimahousunsa.

1.10.

Koneessa on sietämätöntä istua. Ensin kökötän jalat sievästi vierekkäin. Tekee mieli vaihtaa asentoa. Hivutan vasemman jalkani oikean päälle. Jalat mahtuvat juuri ja juuri tuohon olotilaan. Koivet puutuvat. Vaihdan vaivalloisesti alemmman alaraajani ylemmäksi ja toisinpäin. Varioin tähän tapaan vajaan viiden tunnin ajan. Istuimia ei saa kalllistettua. Nojaan takaraivoni selkänojaan, tämä vaatiin niskan jännittämistä. Hartioita alkaa pakottaa. Avaan pöytälevyn eteeni ja yritän asettaa pääni siihen, otsa ylettyy vain edellä olevan istuimen selkänojan yläosaan. Laitan pöydän takaisin paikoilleen.

Lentoemäntä kulkee pitkin käytävää ja kauppaa tupakkaa ja sen jälkeen arpoja, joilla voisin voittaa miljoonan ja Ryan Airin lentoja. En halua arpaa.

Kotona on korkea pino postia. Avaan Tampereen kaupungilta saamani kirjeen. Minulla ei ole todettu rintasyöpää. Käyn syömässä siskonmakkarasoppaa läheisessä kahvilassa, en jaksa itse laittaa ruokaa. Nukuin aikaisen lähdön vuoksi viime yönä kolme tuntia.